Istuin tässä taannoin työpaikan koulutuspäivän päätöstilaisuudessa. Päivän sisältönä oli perusopetuslain muutos ja sen vaikutukset koulun arkeen ja työtapoihin. Tein joskus vuosia sitten aineistoanalyysiä opettajien työssäjaksamisesta. Siinä yhtenä työssäjaksamisen surmana nousi esiin jatkuva muutos ja uudistus. Samaa oli aistittavissa tuon VESO-päivän päättyessä: väsynyttä huokailua, purnausta lisääntyvästä lomakkeiden täyttämisestä sekä vastahakoisuutta älyttömiltä tuntuvia työtapojen muutoksia ja määräyksiä kohtaan. No oli siellä niitä ”duracell-opettajiakin” – onneksi- joiden mielestä se kaikki oli iiihanaa!
Kuin pisteeksi iin päälle, soitti yksi päivän kouluttajaopettajista Alivaltiosihteerien kuunnelmapätkän viikon luontoäänestä ”muutosvastarinnasta”. Pitkän päivän jälkeen se osui ja upposi niin lujaa, että hysteerisiä nauruntyrskähdyksiä kuului sieltä sun täältä ympäri salia. Osui ja upposi minuunkin sellaisella voimalla, että viimeksi toissapäivänä alkoi sama kuunnelmasoida korvissa kuultuani ties kuinka monetta kertaa ”ei käy”, ”ei tule onnistumaan”, ”ei se ennenkään ole toiminut”. Reiluuden nimissä on myönnettävä, että onhan tuo levinnyt tänne meille kotiin saakka. Tai kai se on majaillut jo useamman vuoden. Ja jos ihan tarkkoja ollaan niin koko lailla 17 vuotta. Esimerkkinä siitä: Olimme menossa ruokakauppaan (tuolloin kävimme asiakasomistajuuden orjuuttamana aina Viialan S-marketissa). Täältä Kylmikseltä kun sinne körötellään, noustaan 9-tieltä Sontulantielle ja käännytään vasempaan. Minä hävytön (?!) käännyin oikeaan, suunnaten kohti Toijalan vastaavaa markettia. Melkoinen farssi ja urputus mokomasta pikkujutusta sitten kehkeytyi. Muutos ei ollut hyvästä.
Samanlaisia hengenvetoja oli kuultavissa, kun kuntavaalien aikaan eri puolueista esiteltiin uudistusajatuksia. Muistan erään keskustelutilaisuuden jälkeen ihmetelleeni ääneen päätöksenteon antiavoimuutta ja ummehtuneisuutta, ehdottaen muutamia avoimuutta lisääviä muutoksia. Sain siihen kovin kipakan vastauksen pitkän linjan konkaripoliitikolta: ”Ei käy, ei se ole ennenkään onnistunut!” Olisi siis pitänyt tyytyä siihen, mitä nyt oli eli kaupungin sivuilla oleviin esityslistoihin ja pöytäkirjoihin. Juhuu, sillähän lisätäänkin kuntalaisten osallistumismahdollisuuksia päätöksentekoon. Ornot!
Valtakunnan tasolla viime aikoina tehdyt päätökset kuntauudistuksesta, palvelurakenneuudistuksesta ja kuntarakennelain voimaantulo ovat pöläyttäneet ilmaan melkoisen parven muutosvastarintoja. Ja osittain ihan syystäkin. Paras-hankkeen aikaan nykyinen Akaa toimi mallikkaasti: kahden kuntaliitoksen lisäksi perustettiin yhteistoiminta-alue Urjalan kanssa. Ei riitä. On katsottava hieman kauemmas naapuriin ja neuvoteltava, miten sote-palvelut jatkossa tuotetaan. Ei siis ole auttanut muuta kuin kääriä hihat ylös ja ryhtyä hommiin. Ei-niin-helppo homma, sanon mä. Ja muutosvastarintojen parvi leijuu Akaankin yllä Kylmiksen naakkaparven lailla. Sen laskeutumista odotellessa, käy kuuntelemassa viikon luontoääni ”muutosvastarinta” Ylen elävästä arkistosta.
Heli Piirainen
Kirjoittaja on akaalainen valtuutettu
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa Jarmo Kuusisto.