Minulle hyvä stressin tai ahdistuksen purkukeino on teatteriesitys tai konsertti. Teininä velloin maailmantuskassa kuuntelemalla putkeen Albinonin Adagiota. Kavereiden kesken tunnelmaa nostatettiin Bon Jovin tai Guns N’ Rosesin avulla. Liikutusta minulle aiheuttavat edelleen suomalaiset urheilijat, romanttinen elokuva tai kirja. Tuttua, eikö?
Media-ala tarjoaa työmahdollisuuksia kulttuuriväelle, mutta valitettavasti valta keskittynyt muutamiin isoihin mediayhtiöihin. Artisti tekee yrityksen tuottaman elokuvan tunnusmusiikin ja pääsee sen jälkeen promoamaan musiikkiaan saman yhtiön tv-ohjelmaan. Kesällä hän sitten esiintyy yhtiön omilla festareilla ja kun avaamme radion, tuttu biisihän siellä soi. Samaan aikaan tämä sama naama ilmestyy lehtien etusivuille. Lopulta kun elokuvan pääosan esittäjä hehkuttaa kyseistä artistia somessa, kyse ei ole sattumasta, vaan strategiasta.
Näissä yhtiöissä pieni porukka ohjaa mainostulojen ehdoilla millaista sisältöä televisiosta tulee ja kenen musiikkia radiossa esitetään. Ja juuri siksi tarvitsemme myös verovaroin rahoitettavaa kaupallisuudesta riippumatonta mediaa, teattereita, orkestereita ja apurahataiteilijoita.
Vaikka esimerkiksi ooppera kiinnostaa suhteellisen pientä porukkaa, on tärkeää rahoittaa kaiken muun ohella myös sitä. Kaikkia kulttuurimuotoja ei ole pakko ymmärtää, mutta niiden merkitystä ei myöskään voi muiden puolesta arvottaa. Monipuolisuus takaa, että jokainen saa jotain.
Olen ylpeästi keski-ikäinen kulttuuritantta ja aion jatkaa taide-elämän tukemista kuluttamalla kulttuuria laajasti. Liity joukkoon!
Erika Löövi
Kirjoittaja on KTM ja kahden opiskelijan äiti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
