Talvisodan syttymisestä tuli marraskuun lopussa kuluneeksi 75 vuotta. Näin itsenäisyyspäivän alla lienee sopivaa pohtia, mitä sota merkitsi tuon ajan ihmisille ja yhteiskunnalle.
Omat vanhempani ovat molemmat syntyisin luovutetun Karjalan kannakselta, Viipurin itäpuolelta, Muolaan pitäjästä, Sormulan ja Perkjärven kylistä. Lähtö evakkotaipaleelle oli tuolloin varsin nopea. Matkaan oli lähdettävä kahden tunnin varoitusajalla, ja mukaan sai ottaa mitä jaksoi kantaa.
Matkareitti kulki naisten ja lasten osalta Heinijoen, Loimaan ja Vampulan kautta Riisikkalan kylään. Miehethän olivat tuolloin rintamalla. Tasan 75 vuotta sitten, 3.12.1939, talvisodan rintamalinja oli juuri Muolaan tasalla, ja muun muassa Muolaan kirkonmäellä käytiin kiivaita taisteluita. Sotien tuloksena Suomi menetti lopulta kymmenen prosenttia maa-alastaan ja joutui asuttamaan yli 400 000 kotiseutunsa menettänyttä siirtolaista. Noin suuren joukon asuttaminen uudelleen oli varsin mittava tehtävä, mutta siitäkin Suomi selvisi tuon ajan taitavien päättäjien johdolla ja kansainvälistä tunnustusta saaden.
Nykyisen Akaan alueelle sijoitettiin osa Muolaasta lähtemään joutuneista karjalaisista, joita oli kaikkiaan yli 11 000. Muolaan kunta lakkautettiin virallisesti vuonna 1948 Toijalassa pidetyssä viimeisessä valtuuston kokouksessa. Tuota kokousta johti Muolaan kunnankirjuri ja kansanedustaja sekä moninkertainen ministeri Eemil Luukka.
Mitä luovutetun Karjalan alueille kuuluu nykyään? Joihinkin kyliin on viime vuosina rakennettu loma-asuntoja aidatuille alueille, ja porteilla ovat vastassa aseistetut vartijat. Toiset alueet ovat olleet vähemmällä huomiolla ja jääneet oman onnensa nojaan. Harmaat pikkukylät seuraavat toisiaan, ja aika on pysähtynyt 1940-luvun lopulle. Ihmetellä sopii, miksi nämä alueet oli vallattava valtavin inhimillisten kärsimysten saattelemana, kun niitä ei oikeastaan tarvita mihinkään eikä ole kyetty pitämään kunnossa, kehityksestä puhumattakaan.
Karjalan ”pääkaupunki” Viipuri on elänyt pysähtyneisyyden aikaa viime vuosiin asti. Voi vain kuvitella millainen ”idän portti” se olisi ollut suomalaisessa hallinnassa. Jotain Viipurin menneestä loistosta voi vielä aistia Monrepos`n puistossa kävellessä tai Aallon suunnittelemaa kirjastoa katsellessa. Tänä päivänä sodan kokenut ja muuttamaan joutunut sukupolvi on jo melko iäkästä, mutta edelleen eri pitäjäseurat kokoontuvat vuosittain, ja monet karjalataustaiset järjestöt, yhdistykset ja säätiöt toimivat aktiivisesti. Kiinnostus omaan historiaan on meissä Karjalasta lähteneiden jälkeläisten piirissä säilynyt vahvana.
Aikojen kuluessa silloinen hyökkääjä Neuvostoliitto on hajonnut, mutta sen perillinen Venäjä jatkaa tänäkin päivänä rajojensa järjestelyä kovin samanlaisin ottein, joista Suomen historiassa on kokemusta. Tehtyjä sopimuksia ei kunnioiteta, ja käytetään vahvemman oikeutta häikäilemättä hyväkseen. Tälläkin hetkellä Suomi ja erityisesti suomalainen talonpoika joutuu kantamaan Venäjän voimapolitiikan aiheuttamaa pakotteiden ja vastapakotteiden taakkaa harteillaan. Onneksi nyt on kyse vain taloudesta, ja itsenäisyyspäivää voidaan viettää hyvillä mielin ja vakaissa oloissa.
Jouni Vaittinen
Kirjoittaja on akaalainen valtuutettu.
Ensi viikolla sarjassa kirjoittaa Akaan yritysasiamies Risto Rantala.
