Forum Akaa: Sote-uudistus on tällä hetkellä puhtaasti säästämistä – Työssäkäyvät uupuvat, työttömät ahdistuvat ja nuoret kokevat masennusta - Kolumnit

Kolumnin kirjoittaja Katariina Kähkölä on sosiaalialan yrittäjä ja psykoterapeutti.

Viime aikoina mielessä on pyörinyt ihmisten hyvinvointi ja pahoinvointi, lähisuhdehaasteet ja niistä selviytyminen. Pyörittelen puhtaita ajatuksia, joita risteilee median, kohtaamieni ihmisten sekä omien kokemusten kautta. Samalla kun koetan ymmärtää, koetan muodostaa mielipiteitä.

Kollegoiden kanssa tehty harmillista havaintoa; nykyään käännytään avunhakemisen piiriin sillä hetkellä, kun apua tarvitaan. Ihmissuhdehaasteet, mielenterveysongelmat ja erilaiset elämänkriisit saattavat ilmetä lähipiirissä vuosia, ja ongelmat opitaan hoitamaan tietyllä kaavalla, kunnes tulee seinä vastaan. Kun auttajataho sitten vastaa, että neljän viikon päästä olisi seuraava vapaa aika, niin kipataan mahdolliset seuraukset sen auttajan mielen päälle tokaisemalla, että ”silloin on kuule jo liian myöhäistä.” Eli ollaan jo ääritilanteessa.

He, jotka toimivat sosiaali- ja terveysalalla tietävät, että kuuluisa sote-uudistus ei ole millään mittarilla takanapäin, se on vasta alkanut. Muutosta seuraavat nyt sekä ammattihenkilöstö että asiakaspuoli eli me kaikki tietyllä tapaa. Etenkin siinä vaiheessa, kun palveluille olisi tarve. Uudistusta tehdään tälläkin hetkellä raha edellä, ja se piilotetaan aina verbin ”tehostaminen” alle. Sote-uudistus on siis tällä hetkellä puhtaasti säästämistä.

Kesällä tuli ensimmäinen arvio sosiaalihuollon palveluiden käyttäjämääristä ja tulos oli, että noin 770 000 suomalaista henkilöä tarvitsee palveluita arkensa tueksi. Se kuka ajattelee, että säästämällä tuo määrä varmastikin pienenee, lymyää pensaassaan. Kukaan asiantuntija ei kehtaa sitä ääneen sanoa, koska se ei pidä paikkaansa. Johtuen erinäisistä asioista ajassamme ihmiset tarvitsevat yhä enemmän apua. Ja sitä kehdataan pyytää ja vaatia, eikä siinä ole mitään väärää. Odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä, kun sote-kentän tutkimukset tulevat tulokseen, että suurin menoerä kentällä ovatkin henkilöstökustannukset.

Mutta päädyin näihin pohdintoihin tosiaan, kun katselee ja kuuntelee ihmisiä ja heidän tarinoitaan. Mistä hyvinvointi rakentuu, mikä sitä nakertaa? Mille olemme tässä ajassa sokeita, mitä ehkä oivallamme jälkiviisauden avulla myöhemmin? Erilaista uupumista, masennusta ja ahdistusta kohtaamme joka puolella.

Työssäkäyvät uupuvat, työttömät ahdistuvat, nuoret kokevat masennusta ja erillisyyttä siinä missä ikäihmisetkin.

Yksi tällainen vika ajassamme on tällä hetkellä tehokkuusajattelu. Ympärillämme ei ole tilaa, meiltä katoaa kyky syventyä asioihin. Se stressaa meitä, mutta tunnistamme ne syyt hitaasti, jolloin muutoskin on verkkaista. Se taas luo toivottomuutta, ja lopulta huudamme jonkun apuun päästäksemme taas pinnalle.

Ihminen tarvitsee toista ihmistä, jolla on aikaa ja halua kulkea vierellä. Sitä on työ sosiaali- ja terveysalalla, eikä sitä voi siis tehostaa. Ihmisten kohtaamista ei voi tehdä nopeammin ja vähemmällä työvoimalla.

Samaan aikaan kun hyvinvointialueilla keksitään pyörää uudestaan, voimme keskittyä vain omaan hyvinvointiimme. Se on pienien asioiden havainnointia ja tunnistamista iloa tuottavista tapahtumista. Me on aina enemmän kuin minä.

Katariina Kähkölä

Kirjoittaja on sosiaalialan yrittäjä ja psykoterapeutti.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.