Ampuja Aino Vaittinen lähtee Puolustusvoimien urheilukouluun – MM-kisat opettivat tärkeän asian valmistautumisesta

Akaalainen Aino Vaittinen ampui kesällä sekä nuorten että aikuisten MM-kisoissa. Kuva: Tarja Antola

Liikkuvan maalin ampuja Aino Vaittinen, 19, on viettänyt kaksinkertaisen MM-kisaurakan jälkeen aikaa perheen kotitilalla Riisikkalassa hoitamalla siskon lapsia, reilun vuoden ikäistä Elleniä ja neljävuotiasta Lionelia, sekä pitämällä seuraa 89-vuotiaalle mummolleen Raili Vaittiselle.

Pian edessä on uusi elämänvaihe, sillä lokakuussa Vaittinen aloittaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen Santahaminan urheilukoulussa.

– Ajattelin olla siellä vuoden. Palveluajasta ainakin puolet käytetään oman lajin treenaamiseen, mikä oli suurin syy siihen, että hain urheilujoukkoihin, hän kertoo.

Armeija kiinnosti Vaittista jo ennen urheilu-uraa.

– Haen kokemusta. Uskon, että voisi jäädä kaduttamaan, jos en kävisi armeijaa. Miksi en menisi?

Armeijan jälkeen Vaittista odottavat ensihoitajaopinnot ammattikorkeakoulussa Kuopiossa.

–  Nuorempana halusin lääkäriksi, mutta se vaatisi niin paljon teoriaopintoja, etten halua enää sitä. Kuitenkin terveydenhoito ja ihmisten auttaminen kiinnostavat.

Aino Vaittinen on palautunut MM-kisoista kotonaan Riisikkalassa. Seurana ovat olleet myös siskon lapset Lionel ja Ellen. Kuva: Iida Miekka

Flunssa riesana Bakussa

Ampumaurheilussa Vaittisella on parhaillaan menossa kisatauko, joka jatkuu joulukuuhun asti. Lepo on tarpeen, sillä takana ovat Etelä-Koreassa heinäkuussa järjestetyt nuorten MM-kisat sekä aikuisten MM-kisat, jotka pidettiin elokuussa Bakussa Azerbaidžanissa.

Nuorten kisoissa Vaittisen lajeina olivat liikkuvan maalin 10 metrin normaali- ja sekajuoksut ja aikuisten kisoissa niiden lisäksi 50 metrin normaali- ja sekajuoksut. 10 metrin lajit ammutaan ilmakiväärillä ja 50 metrin lajit pienoiskiväärillä.

50 metrin kisassa naiset ja miehet ampuivat samassa sarjassa.

– Bakussa naiset pääsivät ensimmäistä kertaa ampumaan 50 metrin lajit MM-kisoissa. Lähtökohtaisesti sukupuolella ei ole ammunnassa väliä, vaan enemmän vaikuttaa miesampujien suuri kokemus. Mutta ei se haittaa, se tuo vaan haastetta, Vaittinen kertoo.

Nuorten MM-kisoissa Vaittinen ampui sijoille 7 ja 8 ja aikuisten MM-kisoissa sijoille 10, 13 ja 15. Suoritukseensa aikuisten kisoissa Vaittinen ei ole täysin tyytyväinen.

– Tuntui, että koko paletti oli hukassa, ei ollut varmaa tekemistä eikä luottoa. Vaikka tulokset olivat Bakussa aika samat kuin Koreassa, Bakussa suorittaminen oli huonoa. Se, miten tulokseen on päässyt, on paljon tärkeämpi kuin itse tulos.

Niin psyykkisesti kuin fyysisesti kisakuntoon vaikutti Bakussa alkanut flunssa, jota seurasi poskiontelotulehdus. Vaittinen arvelee, että myöskään valmistautuminen ei mennyt nappiin. Viimeiset kolme viikkoa ennen kisoja hän ampui enemmän kuin normaalisti ennen kisoja.

– Se ei toiminut, mutta kaikkea pitää kokeilla. Uskon, että jos jatkossa teen yhden kovan viikon, sitten herkistelyviikon ja kisaviikon, se toimii paremmin. Herkistelyssä ammutaan vähemmän mutta laadukkaasti ja haetaan kivoja onnistumisia.

Nuorten MM-kisoissa Vaittista jännitti enemmän kuin aikuisten kisoissa. Vaittinen sanoo olevansa jännittäjä mutta jännittämisen alkavan vasta, kun on oman suorituksen vuoro.

– Kun piekkarikisassa (pienoiskiväärikisassa) alkoi jännittää, ajattelin että jes, tämä on kiva tunne.

Kaspianmeren rannalla sijaitsevaan Azerbaidžaniin Suomen joukkue lensi Turkin kautta. Tutustuminen kisakaupunki Bakuun jäi matkalla vähäiseksi, koska kuumuus rajoitti ulkoilua ja karttasovelluksen käyttäminen kännykällä olisi tullut kalliiksi.

– Emme uskaltaneet joukkuekaveri Idan kanssa lähteä kovin pitkälle, ettei eksytä, Vaittinen nauraa.

Käsitys kaupungista muuttui kuitenkin sosiaalisen median välittämään kuvaan verrattuna.

– Sosiaalisen median perusteella koko Baku on hulppeutta ja pilvenpiirtäjiä, mutta sitä on pikkuprosentti. Kaikki muu on vanhoja taloja ja slummeja.

Vaittinen aloittaa lokakuussa Puolustusvoimien urheilukoulussa Santahaminassa. Armeijan jälkeen odottavat ensihoitajaopinnot Kuopiossa. Kuva: Tarja Antola

Tavoitteena kansainvälinen menestys

Vaittisen tie ampumaurheilijaksi on alkanut 12-vuotiaana, kun hän pääsi isänsä kanssa hirvimetsälle.

– Kun piti opetella ampumaan, menin Toijalan Urheiluampujien ampujakouluun, jossa äidin eno otti minut vastaan. 12-vuotiaasta ryhdyin käymään viikoittain ampumassa, ensin kaksi ja sitten kolme kertaa viikossa.

Vaittinen aloitti harrastuksen kivääriammunasta, jossa ammutaan paikallaan olevaan tauluun.

– Kun minut sitten houkuteltiin liikkuvaan maaliin, en ensin tykännyt siitä, kun en ollut siinä hyvä. Mutta kehitys tapahtui nopeasti, ja se vakiintuikin lajiksi.

Vaittinen on tyytyväinen valintaansa myös taloudellista syistä.

– Liikkuvassa maalissa minulla on reilun 600 euron takki ja parinsadan kengät, kun kivääriammunnassa puhuttaisiin tonneista. Varusteita on liikkuvassa maalissa paljon vähemmän ja pyssykin on halvempi.

Ammunnassa Vaittisen tähtäin on kansainvälisissä kisoissa.

– En voi lopettaa ennen kuin MM- tai EM-mitali on saatu. Jano on aika kova kansainvälisellä tasolla.

Vaittisen ampujaura on saanut alkunsa metsästyksestä. Kuva: Tarja Antola