”Kai tässä pitää ruveta mummotouhuja tekemään” – Kirsti Alakahri löysi tilitoimistolleen hyvän ostajan ja antaa kaikille aloittaville yrittäjille pari napakkaa neuvoa

Jon Gorschelnik osti Kirsti Alakahrin tilitoimistoyrityksen joulukuussa 2020. Firman nimi on nyt TiliKonsilo. Kuva: Mikko Peltoniemi

Kirsti Alakahri aloitti työt toijalalaisessa Tilitoimisto Pöyhösessä vuonna 1981. Osakas hänestä tuli vuonna 1989 ja toimitusjohtaja vuonna 1992 Teuvo Pöyhösen jäädessä eläkkeelle. Samalla yrityksen nimeksi tuli Tilitoimisto Kirsti Alakahri Oy.

Neljä vuosikymmentä myöhemmin on Alakahrin vuoro siirtyä eläkkeelle, ja sen hän tekee hyvillä mielin. Viime viikolla työhuoneen tavarat alkoivat olla jo kasassa.

Yrityksensä Kirsti Alakahri myi jo joulukuussa 2020.

– Kaikki kävi oikeastaan melko nopeasti sen jälkeen, kun aloimme hieroa kauppoja ostajan kanssa. Meillä oli aika pian selvät sävelet, Alakahri kertoo.

Hänellä ja valkeakoskelaisella Jon Gorschelnikilla oli sama tilintarkastaja, jolle Alakahri oli kertonut yrityksen myyntiaikeista. Gorschelnik ei kuitenkaan ollut ensimmäinen ostajakandidaatti.

– Olin ehtinyt ottaa yhteyttä Taloushallintoliittoon ja käydä neuvottelut erään tamperelaisen tilitoimistoketjun kanssa, mutta päädyin paikalliseen, Alakahri kertoo.

Isot soittelevat aggressiivisesti

Kirsti Alakahrin mukaan sekä pienempien tilitoimistoyritysten että niiden asiakkaiden houkuttelu isoihin ketjuihin on tänä päivänä hyvin yleistä.

– Toiminta koko alalla on muuttunut. Yrityksiä ostetaan paljon, ja isot ketjut soittelevat aika aggressiivisestikin asiakkaille. Meiltä on välillä joku asiakas lähtenyt halvemman hinnan perässä, mutta moni on tullut takaisin parin vuoden päästä.

Isommat ketjut ovat hänen mukaansa kaikki suomalaisia, ja uusia nimiä tulee lisää sitä mukaa, kun niihin ostetaan pienempiä toimistoja. Kasvulla ja keskittymisellä voi olla varjopuolensa.

– Henkilökohtainen kontakti jää heikohkoksi, ja jos toimintaan tulee liikaa rutiinia, kukaan ei tiedä mistään mitään. Tämä työ on kuitenkin aika henkilökohtaista, Alakahri sanoo.

Alakahrille yrityksen myynti eläkkeelle jäämisen vuoksi oli helppoa, mutta oli hän tehnyt helppouden eteen töitäkin.

– Mietin jo etukäteen, että haluan myydä yrityksen siinä kunnossa, että on hyvä henkilökunta ja hyvä asiakaskunta. Niissä yrityksissä, joissa kaikki on ollut yhden tai kahden ihmisen varassa, myynti voi olla aika vaikeaa.

Myös kauppahinnasta hän ja Jon Gorschelnik pääsivät ketterästi sopuun.

– Kun on laskenta-alan ihmiset kyseessä, kultainen keskitie löytyi aika äkkiä. Huijaaminen on vaikeaa puolin ja toisin, Alakahri nauraa.

”Pitää kysyä, jos on epävarma”

Kirsti Alakahri jäi kauppojen jälkeen puoleksi vuodeksi palkkatyöhön entiseen yritykseensä, jonka nimi on nyt TiliKonsilo. Puolen vuoden jälkeen hän alkoi tehdä TiliKonsilolle keskimäärin puolta työpäivää alihankintana.

– Jatkoin omien asiakkaideni kanssa. Työaikaa piti tietysti seurata tarkemmin kuin yrittäjänä, mutta ei töihin jäämisessä ollut mitään ongelmaa.

Alakahrin viimeiset omat asiakkaat siirtyivät TiliKonsilon muille työntekijöille lokakuun alussa. Lokakuun ajan hän tuuraa vielä yhtä yrityksen työntekijöistä ja ”tyhjentelee nurkkia ja keräilee kamojansa”.

Pehmeä lasku eläkkeelle jäämisessä on helpottanut elämänmuutosta.

– Minulle ei tule nyt niin isoa pudotusta kuin niille, jotka lopettavat työt kertalaakista. Mutta on tässä totuttelemista, kun on parikymppisestä saakka mennyt täysillä.

Kirsti Alakahri arvelee tekevänsä jatkossakin jotain tilitoimistoalaan liittyvää, mutta myös perheelle on nyt enemmän aikaa.

– Minulla on kuusi lastenlasta, joten kai sitä pitää ruveta mummotouhuja tekemään. Uutta elämänvaihetta katsellaan päivä kerrallaan.

Aloittaville yrittäjille Kirsti Alakahrilla on pari arvokasta neuvoa.

– Oman alan asiantuntemus on tärkeä. Ja pitää kysyä, jos on epävarma. Ennen kuin tekee, kannattaa mieluummin kysellä liikaa kuin liian vähän.

Jon Gorschelnik haluaa ylläpitää Kirsti Alakahrin neljässä vuosikymmenessä luomaa asiakaspalvelun tasoa. Uusia asiakkaita on viime aikoina tullut ovista ja ikkunoista. Kuva: Mikko Peltoniemi

 

”Kasvamme ilman kasvutavoitettakin”

Valkeakoskelainen Jon Gorschelnik on ollut toistakymmentä vuotta yrittäjänä ja eri organisaatioiden talousjohtajana. Hän kiinnostui Kirsti Alakahrin tilitoimistoyrityksestä etsiessään tukiorganisaatiota omalle talousjohtamiselleen.

Yritysoston jälkeen Gorschelnik on halunnut ylläpitää Kirsti Alakahrin neljässä vuosikymmenessä luomaa asiakaspalvelun tasoa. Tässä on onnistuttu, sillä yritys on kasvanut ilman kasvutavoitteitakin.

– Asiakasmäärämme on kahdessa vuodessa lähes kaksinkertaistunut, ja olemme myös palkanneet kolme uutta kirjanpitäjää. Työntekijöitä on nyt kahdeksan, Gorschelnik kertoo.

Yritykset voivat mitata asiakaskokemusta ja -uskollisuutta suositteluluvulla eli nps-luvulla. Luvun laskemiseksi asiakkailta kysytään, kuinka todennäköisesti he suosittelisivat käyttämänsä yrityksen palveluja omille tuttavilleen ja verkostolleen.

Netistä pikaisesti silmäilemällä löytyvät tilitoimistoyritysten nps-luvut vaihtelevat välillä 35–60. Yksi yritys kertoo luvuksi huikean 85. Jon Gorschelnik ei meinaa kehdata kertoa TiliKonsilon nps-lukua mutta kertoo kuitenkin.

– Se on tasan sata. Sata sadasta asiakkaasta suosittelee meitä. Se on mykistävää ja kertoo meidän kirjanpitäjiemme osaamisesta ja asiakaspalvelusta.

TiliKonsilon toimisto sijaitsee edelleen Toijalassa Satamatiellä, samassa rakennuksessa Postin logistiikkakeskuksen kanssa. Marraskuussa yritys laajentaa avaamalla toisen toimiston Valkeakoskelle.

Kommentointi on suljettu.