Kuluneena kesänä olen elänyt edellisistä kesistä poiketen päivä kerrallaan. Aiemmin minulla on ollut hyvinkin yksityiskohtaiset suunnitelmat siitä, mitä kesällä tulen tekemään. Nyt päätin jättää suunnittelun sikseen. Ja olen saanut jatkuvasti hämmästellä, mitä kaikkea Taivaan Isä on tielleni johdattanut. Olen ilokseni voinut todeta oikeiksi vanhat viisaudet ”pieni on suurta” ja ”vähän on paljon.” Haluamisesta, tavoittelemisesta, saamisesta ja kokemisesta tulee ihmiselle spiraalimainen kierre. Kutakin prosessia seuraa aina uuden kokemuksen hakeminen ja toiveen tyydyttäminen. Valitettavasti tyydytyksen tunne ei vain ole kestävä. Se haihtuu pian kuin aamu-usva. Kohta on taas asetettava tavoitteeksi uusi elämys. Sen sijaan että on jatkuvasti ”menossa mukana” kannattaakin hiljentyä ja siirtyä tavoittelijasta tarkkailijaksi. Jo kohta ihminen alkaakin huomata hienoja yksityiskohtia arkisissa asioissa. Ajan eteneminen tuntuu hitaammalta, kun pyrkii kokemusperäiseen ajatteluun. Länsimaista kulttuuria leimaa voimakkaasti lineaarinen ajattelutapa. Asiat siinä seuraavat toisiaan aikajanalla tietyssä järjestyksessä ja rytmissä. Ulkoa päin tulevat vallalla olevat trendit synnyttävät usein ihmisessä ahdistusta omasta riittämättömyydestä.
Kuitenkin on olemassa Jumalan ulottuvuus, joka on täysin riippumaton ajasta ja tilasta. Tähän tilaan, Jumalan kasvojen eteen ja Hänen lepoonsa, olemme aina tervetulleita. Ihmisluonnolle ei ole kuitenkaan helppoa löytää tätä tilaa. Siksi Jumala kehottaa Sanassaan ”etsimään hänen kasvojaan.” Etsiminen palkitaan. Ihmiselle, joka etsii koko sydämestään Herraa, Hän valaisee kasvonsa ja ilmaisee itsensä. Jumala haluaa ihmisen yhteyteensä. Hän haluaa antaa ihmisen elämälle tarkoituksen ja tehtävän. Ihminen on luotu täyttämään niitä tekoja jotka ovat ”edeltäpäin luodut, jotta niissä vaeltaisimme”. Jeesus Kristus on suuri puutarhuri. Hän haluaa siirtää meidät kasvamaan omaan puutarhaansa. Suurella rakkaudella ja hellyydellä hän kaivaa meidät ylös villiltä kasvupaikaltamme vahingoittamatta kuitenkaan meidän runkoamme, oksiamme tai juuriamme: ominaisuuksiamme, jotka hoitamattomina ovat päässeet villiytymään. Ehkäpä ne ovat kuivuneet ravinteiden puutteesta ja kärsivät loisten rasittamana, mutta Hänen hoidossaan ne kehittyvät, vahvistuvat ja kantavat lopulta hedelmää. Hän on valinnut puutarhastaan jokaiselle yksilöllisesti parhaiten sopivan kasvupaikan ja myös lähelle sopivat kumppanit. Jotkut meistä kukoistavat parhaiten aurinkoisella ja tuulettomalla paikalla, toiset taas ovat parhaimmillaan karuimmissa olosuhteissa. Hän on laatinut jokaiselle yksilöllisen kasvusuunnitelman, jonka mukaisesti Hän muokkaa ja lannoittaa, kastelee ja leikkaa.
Jumalan kutsuun vastaaminen avaa ihmiselle uuden maailman, jossa mahdoton tulee mahdolliseksi. Taivaallinen Isämme tietää täydellisesti jokaisen tarpeemme ja vastaa rukouksiimme parhaalla mahdollisella tavalla: juuri sillä tavalla mikä koituu lopulta parhaaksemme. Sen mikä on ”pientä ja vähäpätöistä,” sen Jumala valitsi, osoittaakseen että se mikä olevinaan suurta ja mahtavaa, ei olekaan mitään.
Martta Klemetti-Hyvärinen
Toijalan Adventtiseurakunnan sihteeri
