Kiusaaminen on kova sana. Puhutaan koulukiusaamisesta, työpaikkakiusaamisesta ja monesta muusta lajista. Kiusaamisen kokeminen on kovin yksilöllistä, koska me ihmiset olemme, ajattelemme ja tunnemme eri tavoin. Hipiät ovat eri herkkyystasoille säädetyt.
Viime aikoina on yhä useammin noussut esiin kiusaaminen netissä. Usein heitetään levotonta ja harkitsematonta läppää, joskus myös pienessä maistissa. Tarkoitus ei niinkään ole loukata saati kiusata, mutta keveys on jollakin tavalla ajan kuva.
Sosiaalinen media on hyvä keskustelukanava ja monella myönteisellä tavalla uuden luoja. Se on samalla tavattoman hyvä kiusaamisen väline ja väylä. Poliisissa on jonkin aikaa toiminut oma nettijoukkue. Marko Fobba Forss lienee monelle tuttu, ja onpa Sisä-Suomen (entinen Pirkanmaa, sitäkin entisempi Tampere ja Häme) poliisilaitoksellakin muutama nettipoliisi. Heidän viestinsä on selvä: jos joudut kiusaamisen tai vainon uhriksi, toimi! Ja sitäkin tärkeämpää on toimia ennakolta.
Ainakin kannattaa huolehtia oman tietokoneen asetuksista, että asiattomat eivät pääse sivuille ronkkimaan. Toinen tärkeä asia on virusturva. Salasanat ovat toisaalta kauhistus – kuka muistaa – toisaalta siunaus. Niitä pitää käyttää taiten ja vaihtelevasti. Facebookissa tulla tupsahtelee kaveripyyntöjä. Kaikkien kaveri ei tarvi olla, vaikka muuten karavaanariaatetta kannattaisikin. Jos et tunne, älä hyväksy. Jos saat epämääräistä postia tyyliin ekstraedullinen lainatarjous etkä todellakaan ole sellaista pankistasi tilannut, älä edes avaa ko. lähetystä, vaan deleteeraa surutta.
No näitä ohjeitahan piisaa. Eräs kiusaamisen kenttä on parisuhteet, varsinkin päättyneet. Jonkin aikaa Suomessa on toiminut Varjo-hanke, joka keskittyy parisuhdevainon ongelmiin. Sen nettisivuilta löytyy ohjeistusta.
Vaaleja vaaleja
Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että valtakunnan hallituksella on enemmän kuin kiusallista. Osa povaa uusia vaaleja, osa oikein toivoo poksahdusta! Olemmeko heränneet huomaamaan vieläkään, että nyt käsillä oleva lama on syvempi kuin 1990-luvun alussa. Pahinta on, että käännettä parempaan ei oikein ole näköpiirissä. Minusta on aivan selvää, että halpahintaisella pilipalipolitikoinnilla ei maan asioita ratkaista. Vaalit tulevat joka tapauksessa alle puolen vuoden. Kyllä kansa tietää.
Seurakuntavaaleja käydään parhaillaan. Viialan vaalipaneelia ei väenpaljoudella siunattu. Miten mahtaa kirkkokansa aktivoitua uurnille? Toki on tärkeää, että luottamushenkilöt kirkossakin valitaan vaaleilla. Toista yhtä hyvää systeemiä ei ole.
Seurakuntahallinnonkin puolella taitaa asioiden yleinen tila olla kuin kunnissa tällä hetkellä. Liikkumavarat ovat aika olemattomat ja jos niitä on, ne ovat yleensäkin kireämpään suuntaan.
Aikamme aforsimit
Ankeina aikoina vaaditaan ja vannotaan auktoriteettijohtamisen perään. Upseeriston pitäisi olla komentosillalla kohtaamassa tyynet ja myrskyt. Jos komentosillalle ilmaantuu liiaksi puosuja ja paksuja puosuja, on aika lausua aamenet.
Viikon parhaan aforismin kunniakäädyt saa entinen Neon2-artisti Jussi Rainio: ”On se kumma, että mopolla ajamiseen tarvitaan kortti, mutta kuka tahansa renttu saa tehdä lapsen.”
Rainio saa ruusun, rentun ruusun.
