Suomen luottoluokitus on laskusuunnassa. Onko se ihme, hei? Tuliko yllätyksenä, kuten talvi penkassa töröttävälle bemaristille marraskuun ekalla viikolla?
Suhdanteet koko Euroopassa, maailmanlaajuinen levottomuus, josta on muun muassa seurannut suomalaiselle vientiteollisuudellekin melkoinen tulppa ja yleinen apatia vaikuttavat talouteen. Nyt tarvitaan viisaita päätöksiä, joita talousalan ammattilaiset ja muut vartiaiset jo aika päiviä sitten ja viimeksi sunnuntaina muun muassa Helsingin Sanomissa kirjoittivat.
Moni sanoo, että kun tulisi uusi Nokia. Totta puhuen hyvään alkuun riittäisi pari Siuroo, Kärsämäki ja ehkä Urjalan takaa Pöhkiö. Kun ne edes saataisiin viritettyä, niin paremmat päivät koittaisivat. Tarinaa avatakseni totean, että suuri osa suomalaisesta hyvinvoinnista on luotu pienessä ja keskisuuressa teollisuudessa. Siellä on ainesta.
Hesa
Käynti Helsingissä on minulle terapiaa – lääke jo sinällään. Helsinki on kaupunki. Vaikka kyse olikin työmatkasta, ehti hieman katsoa ympärilleen. Tällä kertaa kaupungissa oli paljon kreikkalaisia. Illalla oli tulossa jalkapallomatsi, joka sitten päättyi tasalukemiin. Mutta iloisia he olivat ja yhtenäisesti ja värikkäästi pukeutuneita. Trumpetit ja torvet soivat Rautatientorilla jo keskellä lauantaipäivää, vaikka peli oli vasta myöhään illalla. Todellisia urheilufaneja ilman ouzon tippaa. Lysti syntyi muutenkin.
Järjen häivä
Urheilukatsomoissa Suomessakin on alettu harrastaa kyseenalaista liekehtimistä. Ainakin kahdessa ottelussa tänä syksynä on heitelty tulisoihtuja ja savupommeja. Ei pidä sanoa: äly älä jätä. On sanottava: se on mennyt jo kauan sitten.
Mitä mahtoi sen halikkolaispalleron päässä liikkua, palleron, joka porukan ympärillä kannustaessa poltteli palavalla sanomalehtikääröllä 12-vuotiaan tuntemattoman pojan kasvoja ja muuta kehoa. Jos näitä ja pääkaupunkiseudun ryöstöjengejä ei saada kuriin, niin jo nyt on helkkari. Taitaa vaan olla niin, että näillä kakaroilla ei ole aitoja välittäviä aikuisia ympärillään.
Saa olla niin kuin on. Tarinat kertovat, että tietynlaisista väkivaltasuorituksista saa pisteitä. Ei nyt ihan laaki ja vainaa, mutta sinne päin.
Jossakin määrin väkivaltaisessa toiminnassa on korostunut maahanmuuttajataustaisuus. Rettelöinti ei ole mitenkään eduksi. Se se vasta pitkän päälle luottoluokitusta syökin.
Selkäänpuukottajia riittää
Kateellisten ja katkerain maailmassa selkäänpuukottelu on tapa toimia. Se on kuulemma myös politiikassa yleistä. Useimmiten eniten tulee keklua omilta.
Toteutustavaltaan lähes klassikkoa muistuttaa 62-vuotiaan kuopiolaismiehen tempaus. Mies oli ilmoittanut hätäkeskukseen, että eräässä asunnossa on miestä puukotettu selkään.
Mitä tapahtuu? Hälytys tehdään ja paikalle säntää useita poliisipartioita, ensihoidon yksiköitä ja varmaan paparatsejakin.
Stoori meni siinä mielessä pieleen, että puukotusta ei ollut. Mies oli halunnut keskustella eräästä jo lähes 30 vuotta vanhasta tapauksesta. Jotenkin aikasäätö meni pieleen ja hätäkeskus hälytti.
Perättömästä vaarailmoituksesta ukkopahaa nyt tukistellaan. Aattelepa ite: lisäsikö tapahtuma luottoa viranomaistoimintaan, jota niin usein ja kovalla mourulla parjataan?
