”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.” Jes. 52:7
Jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää 29.6. Perimätiedon mukaan heidät surmattiin Roomassa keisari Neron toimeenpanemissa vainoissa 60-luvulla. Sittemmin Ruotsi-Suomessa erilliset apostolien päivät poistettiin 1772. Nykyisin 6. sunnuntai helluntaista on apostolien päivä ja muistetaan kaikkia apostoleja. Pyhäpäivän tekstit puhuvat apostolien kutsumuksesta ja opetuslasten tehtävästä laajemmin. Myös meidät Kristus on kutsunut arvolliseksi osallistumaan työhönsä.
”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.”
Evankeliumin ilosanoman eteenpäin vieminen on uskottu meille pienille ihmisille. Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, miten Jeesus kutsui Pietaria opetuslapsekseen. Suuri kalansaalis yllätti Pietarin ja sen nähdessään hän lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” Mutta Jeesus rohkaisi häntä: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten kalastaja.” Matteuksen mukaan Simon Pietari todisti Jeesuksesta. ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan Poika.”
Kun pieni ihminen kohtaa Pyhän Jumalan, hän tuntee itsensä syntiseksi. Se on jotenkin apostolisen tehtävän lähtökohta, olla riisuttu, ei voi toimia omassa varassa, omin voimin. Kaikki taito, voima tulee ylhäältä.
Minkälaisia ilosanoman tuojia me itse kukin olemme? Saamme tehdä työtä kirkossa kukin sillä paikalla millä olemme, kaikella sillä voimavaralla ja lahjoilla, mitkä meille on uskottu. Kaikki, mitä meillä on, on meille uskottua lahjaa. Uskollisuus vähässä tuo kiitosmielen. Jos me tavoittelemme suurempia tehtäviä kuin meillä on kykyjä ja voimia, silloin tulee usein uupumus ja aletaan syytellä olosuhteita ja lähimmäisiä. Tärkeätä tunnistaa omat kykynsä rehellisesti. Sen, joka pystyy ojentamaan toisia, täytyy aloittaa itsestään. Katsoa omaa elämänsä ”työpöytää”, onko se siisti ja järjestyksessä! Jos hän sen unohtaa, hänestä ei ole todellista apua.
”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.”
Jälleen olemme levittämässä ilosanomaa rippikoululeirillä. Terveisiä täältä Toukolasta! Olen saanut reippaasti yli 1000 nuorta konfirmoida Akaan kirkossa vuosikymmenten aikana. Ajattelen, että loppupelissä ei sittenkään ole oleellista, mitä ja millä opetusmetodilla olen opettanut, vaan se olenko rakastanut. Sydämen asenteesta lähtee kaikki! Rippikoulutyö on ollut minulle aina mieluista! Uskolliset seurakuntalaiset ja kirkon kävijät ovat lahja.
”Kun kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella, suo sanan tekijäksi tulla, myös
nuhteitasi totella, seurassa ystäviesi sinulle elää, Herrani.” VK 409: 3 Saarnavirsi
Siunattua kesän jatkoa!
Mari Pakkanen
