Pönttöjä ripustamassa

Ihamäki Pauli uusi 2Vapun jälkeen oli aika kalsaa ainakin tuolla Saimaan saaressa. Yöt menivät pakkasen puolelle. Sen vanha mies havaitsi pakollisilla kevennyksillään nurkan takana. Veneessä saattoi olla vesi riitteessä ja kerran jopa puolen sentin jäässä aamusella pyydyksille lähdettäessä. Ahven kuti ja hauet niitä hätistivät. Niitä sai kumpiakin katiskasta pannulle. Haukia tuli kyllästymiseen saakka. Kyllähän niitä katiskasta ottaa, mutta kun pitää perata, fileerata ja noukkia ne ruodot pois. Onneksi nyt on aika kivoja reseptejä tullut, joita voi kokeilla. Hauen hienontaminen kalapullien tapaan ja sopivat mausteet – niin avot kyllä se siitä alas menee. Voi siinä vähän valkoviini auttaa niin liemessä kuin palan painikkeena. Minä tykkään enemmän juoman käytöstä varsinaiseen tarkoitukseensa.

Siinä piti tietysti haravoida ja siistiä paikkoja sekä tyhjentää huussi. Ovat nuo biovessat aika mainioita. Melkein multaa talvessa tulee, kun saa muhia käyttämättä. Saunamajurin homma sujuu, kun on majuri ja on puita sekä tuohia. Talvella oli naapurisaaressa muutama koivu kaatunut pökkelöiksi. Nuo tuohet auttavat – ainakin helpottavat sytyttämisiä. Avotulella kahviteltiin ja grillattiin. Ei siinä ilmoja kysytty. Joskus tuli räntääkin. Tätä täytyy nyt oikein muistella, kun parhaillaan toukokuun jälkipuoliskolla hätyytellään kolmenkympin rajaa. Rouvan apunahan sitä pitää olla kärsivällisenä kuuntelijana. Joku korvasieni löytyi. Aika kuivaa oli ollut pitkään. Ehkä niitä sitten lähdettyämme tuli.

Nikkaroin yhdeksän pönttöä. Yhden telkälle. Ne vaan näkyivät menevän korkealle haavan koloon. Sieltä on poikasilla hyppäämistä. Kiinnitin valmiit pöntöt naruilla puuhun pienessä sateessa. Hyvin tuo homma tuntui sujuvan, kunnes tikkaiden toinen reuna irtosi niin puusta kuin maasta ja minä mätkähdin selälleni ketoon. Siinä ehdin sen verran ajatella, että mahtaako olla kiviä ja kantoja alla. Kun 95-kiloinen mätkähtää kolmesta metristä, sattuuhan siinä. Ulvoin siellä risukasan takana ja rouva ryntää ohi, kun ei näe pientä miestä risujen seasta. Ei mennyt luita rikki. Joku mustelma tuli ja selkä on vieläkin arka. Sain sitten tikkaiden pitäjän, kun heti jatkoin hommia. Kävivät tiaiset ja kirjosiepot kurkkimassa. Pesänteon aloittavat vasta ilmojen lämmetessä. Käki aloitti kukunnan 10.5.

Pöntöistä voi siirtyä hyvin ihmisasumiseen. Akaassa ei oikeisiin asuntomessuihin uskalleta tosi mielessä kajota. Siksi nuorkauppakamarilaisten pitää yritysten kanssa keväisin asuntojen kanssa puuhuta. Aika kivaa mainosta Akaa sai, ja ehkä jokunen hanke toteutuu. Se on vaan niin, että Akaa ei ole Tampereen seutua vaan monien seutupalvelujen ulottumattomissa. Onneksi Akaa on sentään maakunnallisella kasvusuunnalla etelässä. Ihmiset eivät miellä junan ajallista ja lippujen edullisuutta. Tampereella ajaa onnikalla vain pienen matkan samassa ajassa kuin on junalla Toijalassa. Asuntojen hinnat voi Tampereella paikasta riippuen kertoa kahdella. Jotenkin pitää Akaa saada kartalle hyväksyttynä ja kilpailukykyisenä. Eihän se sentään mikään nurkkakunta ole sijainniltaan.

Siisteydessä on vinha ero Tampereen asuntoalueiden ja Toijalan keskivertojen välillä. Pitäisi vähän välittää ja nähdä vaivaa. Toijalassa ei ole tapana tervehtiä, jos ei oikein hyvin tunneta. Katsotaan ohi. Onkohan tämä jokin itsetuntokysymys, joka vaatisi kohennusta? Monella paikkakunnalla asuneena tulee tuota pohtineeksi. Kannattaisi panna paikat ja asenteet kuntoon.

Noita ylioppilasjuhlia on edessäpäin. Kun niistä pääsee eroon ja saa onnittelut hoidettua, on sitä varmaan edessä Itä-Suomeen lähtö. Kiinnostaa vähän, miten uudet ja vanhat pöntöt on otettu vastaan. Kohtahan sitä pääsee oikein ongelle, kun saa matoja ja pääsee koittamaan syvältä ja rannasta niitä ahvenia. Tämä kevätkesä on parasta aikaa. Niin nopeasti vaan sireenit, pihlajat ja lupiinit kukkivat. Tuomet jo lakastuivat ja ilma on sakeana haituvia ja siitepölyä.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?