Vapaaehtoinen pelastuspalvelu Vapepa vietti viikonloppuna viisikymppisiään Tampereella. Se toimii Akaassakin, joten juhla on myös meidän. SPR toimii keskeisenä moottorina, ja mukana on 50 järjestöä. Se on kansainvälisestikin katsottuna merkittävä verkosto.
Etsinnöistä Vapepa parhaiten tunnetaan. Ensihuolto – asuminen, ruoka, hygienia – voi joskus kriisitilanteissa olla ensiarvoisen tärkeää. Hyvä esimerkki lähihistoriasta on Tampereella Hämeenkadulla tapahtunut pizzerian tuhopoltto, jossa kerrostalosta evakuoitiin ihmisiä turvaan. Vapepa oli vahvasti mukana.
Juhlapuhuja Elisabet Rehn otti yleisönsä. Rautarouva esitelmöi kansainvälisen kokemuksenkin ryydittämänä näkemyksiään nykypäivän auttamistyöstä ja sen tärkeydestä. Hän muisteli muun muassa taannoista Tapani-myrskyä, jolloin hänkin oli joutunut olemaan ilman sähköä 4 vuorokautta ja 10 minuuttia.
Paristoradio sentään löytyi ja puita takkaan. Radiosta oli annettu hyviä neuvoja kuten että pitää mennä nettiin ja seurata sieltä tilannetta ja tiedotuksia. Toinen hyvä neuvo oli sellainen, että samassa taloudessa asuvien kannattaisi nukkua mahdollisimman lähellä toisiaan, sillä ihmiskehot lämmittävät. ”Mistähän minäkin tällainen vanha leskirouva olisin siihen hätään sängynlämmittäjän löytänyt?” Rehn kyseli. Sitä hän ei kysynyt, olisiko Vapepasta nykyarvion mukaan ollut siihen tehtävään.
Hieno ja tarpeellinen verkosto tämä on. Sen ovat viranomaisetkin monesti ääneen lausuneet. Toivottavasti tulevaisuudessakin löytyy innostuneita. Tarvitaan kartta, kompassi ja kumisaappaat. Rehn lisäsi listaan vielä kännykän ja kuntoa, joista viimeksi mainittua häneltä ehkä puuttuisi. Puhe kuitenkin osoitti, että henkinen kunto on huipussaan. Hieno puhe, hieno juhla, onnea vielä kerran.
6 kuukautta
Jokellus kuuluu, taajaan ja taukoamatta. Kuusi kuukautta on tullut juuri ikää Venlalle, jonka elämän alkutaival Kanta-Hämeen Keskussairaalassa Hämeenlinnassa alkoi elopainoltaan perin vaatimattomana. Nyt on neito jo niin riskaantunut, että kohta vaakoihin kääntyy 7. kilo. Hän on kuin toinen ihminen.
Aika vaivattomia ovat sittenkin olleet nämä kuusi ensimmäistä kuukautta. Erilaista kehitystä ja kasvua olemme tarkkailleet koko muu suku – läheltä ja etäämpää. Viime viikolla tapahtui uusi käänne – sanan varsinaisessa merkityksessä. Selältä vatsalleen. Vielä ottaa vatsa vastaan ja estää enemmälti liikkumista, mutta maailma on alkanut näyttää erittäin mielenkiintoiselta.
Suu käy, ruoka maistuu. Aprikoin, kehenkähän on tullut?
Paljastava kevät
Tänä vuonna kevät on tullut aikaisin. Näemme jälleen elämäntapamme toista puolta katujen varsilla ja muillakin julkisilla paikoilla. Kummallinen on se ihmisen ominaisuus, joka pakottaa pudottamaan kädestään tyhjän savukeaskin, oluttölkin tai muun roskan tai jätteen. Järjellä sitä ei voi selittää.
Samaa juurta ovat toisinaan metsistä tehtävät löydöt. On hellaa, on hetekaa, sohvaa, seslonkia ja buduaaria. Hitto vie: järjestäytynyt jätehuolto mahdollistaa varsin edullisesti ja pienellä vaivalla ylijäämäkaman keräilyn ja asiallisen jatkojalostuksen tai hävittämisen. Se ei vaan näytä valitettavasti kaikille sopivan. Miksi?
