Kisu istuu kotitalon rappusilla ystävänsä Hiirulaisen kanssa. He ovat molemmat aivan hiiren hiljaa, tai jos Hiirulainen saisi päättää sanonnasta, niin kissan hiljaa. Ulkona on pieni, kirpeä pakkanen. Katuvalot valaisevat muuten niin pimeitä katuja ja näyttävät valoa öisille kulkijoille. Yö on saapunut Hunajalaan.
”Huomenna on sitten vuoden viimeinen päivä”, sanoo Kisu hiljaa, johon Hiirulainen vastaa:
”Niin ja kaikki juhlistavat sitä. Minä en kyllä niin kauheasti tykkää siitä rätinästä ja paukkeesta.”
”No en minäkään, vaikka kyllä ne ilotulitukset ovat kauniita ja värikkäitä tuolla taivaalla”, toteaa Kisu.
”Minun mielestäni vielä kauniimpaa ovat nuo kirkkaat tähdet taivaalla ja juustoinen kuu möllöttämässä niiden joukossa”, sanoo Hiirulainen ilmaisten oman mielipiteensä.
”Olet kyllä taas niin oikeassa. Taivas kauniine tähtineen voittaa kyllä mennen tullen ilotulituksen. Onneksi saamme katsella tähtiä melkein joka päivä ja ilotulitusta vain kerran vuodessa”, vastaa Kisu Hiirulaiselle.
Hetken vielä istuttuaan tähtitaivasta ihaillen kaksikko päättää mennä nukkumaan, jotta jaksavat seuraavana iltana ja yönä valvoa.
Yläkertaan johtavista rappusista kuuluu narsk ja nirsk, kun pappa koettaa hiipiä hiljaa yläkertaan. Tytöt ovat kuulleet narinan ja arvaavat, että joku on tulossa heitä herättämään. He päättävät leikkiä nukkuvaa ja odottaa hiljaa peittojensa alla tulijaa. Pappa avaa varovasti tyttöjen huoneen oven ja kulkee varpaisillaan tyttöjen sänkyjen luo.
”Herätkää, herätkää, vuoden viimeistä päivää jo viedään. Huhuu tytöt, herätys!”, huutelee pappa, mutta tytöt eivät liikahdakaan. Pappa päättää ottaa toisenlaiset ja paremmat keinot käyttöönsä. Hän siirtyy tyttöjen sänkyjen väliin ja ojentaa toisen kätensä Hennin peiton päälle ja toisen kätensä Hetin peiton päälle. Sitten hän aloittaa kutittamisen ja hetkessä tytöt ovat täysin hereillä. He kikattavat ja kikattavat aivan hengästymiseen asti.
”Pappa, se kutittaa! Olen jo kyllä hereillä…”, kikattelee Henni.
Kun tytöt ovat rauhoittuneet ja saaneet hengityksensä tasaantumaan, pappa istahtaa Hetin sängynlaidalle.
”Tänään on tosiaankin vuoden viimeinen päivä. Muistattekos te yhtään hauskoja juttuja tältä kuluneelta vuodelta?”, tiedustelee pappa.
”Hmm… mietitäänpäs… Minulle tulee ainakin ensimmäiseksi mieleen se äidin ostama punainen mekko!”, kertoo Henni.
”Ai niin, se makkaran kuori! Kyllä me naurettiinkin silloin! Ja isä ei ymmärtänyt yhtään, miksi me naurettiin!”, sanoo Hetti naureskellen ja jatkaa:
”Ja minä muistan, kuinka hauskaa oli, kun sinä pappa kastelit meitä mummulassa letkulla!”
Pappa miettii hetken ja muistelee, kuinka mukavaa oli osallistua tyttöjen koulupäivään. Tosin hiukan häntä nolottaa vieläkin se, että hän sekoitti ruotsin kielen ja englannin kielen.
Kisu ja Hiirulainen ovat havahtuneet tyttöjen kikatukseen ja heräilevät vähitellen. Kisu katsoo kelloa ja toteaa:
”Onpa kello jo paljon! Tai oikeastaan hyvä, että nukuimme näin pitkään. Jaksamme sitten illalla valvoa paremmin.”
Hiirulainen venyttelee nautinnollisesti ja haukottelee samalla. Se on kuullut osan keskustelusta ja kysyy Kisulta:
”Mitäs hauskaa sinä muistat tästä kuluneesta vuodesta?”
”Koko vuosi on ollut niin mukava, ja paljon iloisia asioita on tapahtunut. Mutta hauskinta varmaan oli käydä koulussa ja nähdä, mitä tytöt tekevät siellä. Niin ja samalla saimme tutustua Lutu Lukutoukkaan”, vastasi Kisu empimättä.
”Entäs sinä Hiirulainen, oliko sinusta jokin erityisen hauskaa?”
”Koulussa käynti oli kyllä tosi kivaa, mutta kivaa oli myös tutustua niihin ilvessisaruksiin Iinaan ja Iiroon”, toteaa Hiirulainen vieläkin hymyillen kujeilevalle Iirolle.
Kaunis vaaleansininen taivas on alkanut pikkuhiljaa tummua, ja tähdet ovat aloittaneet tuikkimisensa. Päivä on vaihtunut iltaan. Kotitonttu kurkistelee ikkunasta ja tarkkailee talonväen touhuja. Äiti lämmittää glögiä ja laittaa sen sitten höyryävän kuumana termospulloon. Hänellä on eväskori, johon hän aikoo laittaa pipareita. Pipareita ei olisi jäänyt yhtään vuoden viimeiselle päivälle, jollei äiti olisi piilottanut niistä osaa. Tytöt ovat sellaisia pikku herkkusuita, että kaikki piparit olisivat suunnanneet suoraan heidän suihinsa.
Korissa on siis kuumaa glögiä, pipareita, voileivät ja tähtisädetikkuja. Koko perhe sekä mummu ja pappa pukeutuvat lämpimästi ja lähtevät ulos ottamaan vastaan seuraavan vuoden ensimmäistä päivää. Juuri kun mummu vilkaisee ikkunaan, ehtii Kotitonttu pudottautua pois ikkunasta.
”Huh! Läheltä piti, etten jäänyt kiinni kurkkimisesta!”, kuiskaa Kotitonttu matkatessaan kohti kotioveaan. Kotitonttu ei välitä tuosta vuodenvaihteen rätinästä ja paukkeesta. Se mieluummin menee aikaisin nukkumaan ja laittaa korvatulpat korviinsa, ettei uni häiriintyisi metelistä. Sitten on mukava aamulla pirteänä hiippailla pitkin taloa katselemassa väsyneitä ja nukkuvia ihmisiä. Vieno hymy kasvoillaan se laittaa tulpat korviinsa ja kellahtaa petiinsä ja on saman tien jo untenmailla.
Tytöt ovat innoissaan, kun saavat valvoa yöaikaan. Se on heistä jännittävää. Kaikkialla on pimeätä ja joka puolelta kuuluu pamahduksia ja rätinää. Hettiä hiukan pelottaakin, ja siksi hän pitää tiukasti isää kädestä kiinni. Äiti ja isä ovat hankkineet heille tähtisädetikkuja. Isä sytyttää molemmille tytöille omansa ja sädetikut loistavat iloisesti kilpaa tyttöjen silmien kanssa. Yhtäkkiä taivaan valaisee kaikki sateenkaaren värit. Taivas on täynnä vihreitä ja sinisiä kukkia, punaisia ja keltaisia kaaria. Taivaalla on jos jonkinlaisia värejä.
”Onpa kaunista!”, huokailevat tytöt. Tytöistä tuntuu kuin maa tärähtelisi heidän jalkojensa alla aina, kun raketti pamahtaa taivaalla. Raketit ovat kuin kukkasia, jotka aukeavat täyteen loistoonsa päästessään taivaan korkeuksiin. Rakettien pauke kiihtyy kiihtymistään ja yhtäkkiä Hunajalan kirkon kellot lyövät kaksitoista kertaa. Vuosi on vaihtunut ja kaikki huutelevat toisilleen:
”Hyvää uutta vuotta!”
Ihmiset halaavat toisiaan. Samoin tekevät äiti ja isä sekä mummu ja pappa. Tytöt hihkuvat onnellisina vieressä, ja lopulta he kaikki halaavat toisiaan ryhmähalilla. Kisu ja Hiirulainenkin mahtuvat samaan halaukseen mukaan.
”Nyt mennään sisään ja valetaan uuden vuoden tinat!”, huudahtaa isä.
Keittiössä he valavat jokaiselle oman tinan ja tutkivat niitä ja koettavat ennustaa niiden avulla. Hennin tina näyttää kirjalta, ja Hetin tina näyttää omenalta. Äiti kommentoi tyttöjen tinojen muotoa:
”Henni, sinun pitää selvästikin keskittyä tänä vuonna paremmin läksyihisi, ja Hetin on opeteltava syömään enemmän hedelmiä.”
”Äiti, sinun tinasi näyttää aivan karamellilta, mutta en usko, että sinun pitäisi syödä enemmän karamelleja. Pitääköhän sinun aloittaa karkkilakko?”, kysyy isä kujeillen, johon äiti vastaa hieman punastuen:
”Niin, kai minun pitäisi vähän hillitä tuota karamellin syöntiäni. Sinun tinasi näyttää kultaseni aivan sydämeltä. Tarkoittaakohan se, että sinun pitää tänä vuonna ottaa enemmän aikaa meille, koko perheelle?”
”Ehdottomasti, ja sen aion tehdäkin!”, vastaa isä tomerana.
Muutama rakettikukka aukeilee vielä taivaalla, mutta vähitellen taivaan tekovalot sammuvat ja tähdet pääsevät jälleen valaisemaan taivasta tuikkeellaan. Pimeys on laskeutunut Hunajalaan, ja uusi vuosi ja uusi päivä koittavat muutaman tunnin kuluttua. Kylän väki nukkuu levollisena odottaen heräämistä uuteen vuoteen ja uusiin tapahtumiin.
Jaana Hänninen
