Suomessa suureen suosioon 2000-luvulla nousseen salibandyn perinteikkäimpiä seuroja on Toijalan nuorisoseuran alaisuudessa pelaava Toijala Fumblers Team eli tutummin TFT. Seuran juuret ulottuvat 1980-luvun puoliväliin, ja 27 vuotta sarjatasolla pelannut joukkue ei tehnyt tällekään kaudelle poikkeusta, vaan pelaa totutusti reikäpalloa Sisä-Suomen lohkoissa.
Eroavana tekijänä kohta kolmenkymmenen vuoden takaiseen on, että TFT:n kilpajoukkueita on miehillä kaksi, naisilla yksi ja juniorijoukkuekin löytyy. Tarkoituksena on saada enemmän junioreita tulevaisuudessa mukaan eri sarjoihin. Potentiaalia löytyy, ja joukkue kilpailee koko Akaan suurimman harrastajamäärän tittelistä hieman yli 250 aktiivisen salibandypelaajan voimin.
Muutaman vuoden kuluttua edustusjoukkueen kokeneimmat pelimiehet alkavat olemaan auttamatta nuorempien jaloissa, ja tätä kautta aukeaakin ikkuna omien junioreiden kokeneeseen valmennukseen. Ensimmäisenä valmennusportaaseen siirtynyt Mika Hakala luotsaa C1-junioreita. Kahdenkymmenen vuoden kokemus omista peleistä on tuonut suuren määrän tietotaitoa joukkueen luotsaamiseen. Hakala on toiminut saman ikäryhmän kanssa jo useamman vuoden ajan. Määrätietoisella otteella ja selkeillä tavoitteilla on juniorijoukkueesta saatu paljon irti. Osa junioreista onkin päässyt väläyttelemään lahjojaan myös aikuisten peleihin.
– Eteenpäin on menty, Mika Hakala vastaa lajin ja junioreiden kehityksestä kysyttäessä.
Salibandy on kehittynyt joukkueen historian aikana lukion liikuntasalisählystä isojen kaukaloiden ja suurien yleisömäärien gladiaattoritaisteluiksi. Toijalassa toimitaan suuren harrastajamäärän kanssa, ja saadakseen kilpailukykyisiä joukkueita eri sarjatasoille organisaation eri ryhmien pitäisi saada harjoitusolosuhteet lajin vaatimalle tasolle.
Ainoa paikka harrastaa on monitoimihalli. Muutamia vuoroja on myös koulujen liikuntasaleissa. Se on tietenkin tyhjää parempi, mutta kun kompastut puolapuihin juostessa pallon kanssa maalia kohti, sitä alkaa miettimään, pitäisikö tätä lajia harrastaa jossain muualla kuin omassa kylässä. Toki vuoroja on tälläkin hetkellä olemassa, mutta edes jokaiselle kilpailujoukkueelle ei löydy omaa vuoroaan. Näin joukkueen sisällä onkin vuoroja lainailtu toisille ja yhdistelty.
Kuten kaikki urheilua seuraavat ja harrastavat tietävät, kilpailukykyinen joukkue tarvitsee vähintään yhden ja mielellään useamman harjoituskerran viikoittain. Toivotaan että tulevaisuudessa tämä suomen toiseksi suurin palloilulaji, jossa kansainvälisen tason menestys on huippuluokkaa, saavuttaa ansaitsemansa arvostuksen myös meillä täällä Akaassa.
TFT:n edustusjoukkue on tänä vuonna taistelemassa kolmannen divisioonan herruudesta. Alkukausi on ollut joukkueelta lähinnä keskitason suorittamista. Sarjataulukossa ollaan kuudentena, ja joka toinen ottelu on ollut voitokas. Kun yhdeksän peliä on takana, pisteitä on kahdeksan ja voittoja neljä. Kaikissa peleissä on ollut voitto omissa käsissä, mutta harjoittelemattomuus johtaa rutiinisuoritustason laskuun, ja aina ei ole pystytty valjastamaan joukkueen potentiaalia pelikentälle.
Sarja jatkuu TFT:n osalta ensi vuoden puolella, ja joukkueen sisällä on kova usko siihen, että voittamisen kulttuuri löytyy siihen mennessä. Loukkaantumisten ja muiden kiireiden vuoksi muutama kova pelimies on joutunut jättämään alkukauden väliin. Toiselle puolikkaalle mentäessä kaikkien pitäisi olla pelikuntoisia ja iskukunnossa. Viimeistään helmikuussa nähdään huippuluokan salibandyä, kun joukkue pelaa kaksi kotiturnausta monitoimihallilla. Niistä kerrotaan lisää lähempänä ajankohtaa.
Jukka Järvinen
Viimeisimmät kommentit