Rohkeus ja luottamus ovat valjakkohevosen valtteja

Usvan Ronja on luotettava hevonen ja tervepäinen hevonen. Vaunuja ohjastaa tässä Juha Vilenius, ja hevosen omistaja Taru Suominen on groomina.

Usvan Ronja on luotettava ja tervepäinen hevonen. Vaunuja ohjastaa tässä Juha Vilenius, ja hevosen omistaja Taru Suominen on groomina.

Valjakkoajo on suurelle yleisölle melko tuntematon laji. Sen aloittamisen kynnys voi olla korkea monelle sellaisellekin, joka on pitkään toiminut hevosten parissa. Yksi tapa päästä lajiin sisälle on osallistua siitä järjestettäviin koulutuksiin.

Valjakkotiimikoulutusta järjestävät urjalalaisen yrityksen Vilesarin yrittäjät Sari ja Juha Vilenius. He tarjoavat pitkäkestoista koulutusta, jossa on sekä lähipäiviä että etätehtäviä.

Juha Vilenius kertoo, että valjakkoajo muistuttaa lajina hieman kenttäkilpailua. Valjakkoajoon tarvitaan kuski, groomi eli vaunuavustaja, hevonen tai poni, valjaat ja vaunut. Parivaljakoissa on kaksi hevosta tai ponia.

Hevosen koolla ei ole juuri merkitystä, joten ponillakin voi pärjätä kisoissa.

Kolmipäiväiset kisat

Kisat ovat yleensä kolmipäiväisiä. Ne koostuvat koulu-, maraton- ja tarkkuuskokeesta.

Koulukokeessa pitää suorittaa ennalta määrätyt tehtävät, jotka mittaavat hevosen ja ajajan koulutus- ja taitotasoa. Maratonissa mitataan hevosen kuntoa, kestävyyttä ja kuuliaisuutta. Sen eri osuuksille on asetettu ihanneaika, jonka ylittämisestä ja alittamisesta seuraa virhepisteitä. Matkalla on myös erilaisia suoritettavia esteitä.

Tarkkuusradalla pujotellaan keilojen välistä ennalta määritellyllä nopeudella. Kunkin keilan päälle on asetettu pallo, joka ei saisi pudota. Koko kisan aikana virheistä seuraa virhepisteitä, ja niitä vähiten saanut on voittaja.

Kehittyminen vaatii pitkäkestoisuutta

Eräs valjakkotiimikoulutukseen osallistuva on salolainen Taru Suominen. Hän aloitti valjakkoajon groomina.

– Se on helppo tapa päästä lajiin sisälle. Apukuskina ei joudu itse ostamaan vaunuja ja valjaita. Sitten kun tietää pitävänsä lajista, voi harkita niihin satsaukseen, Suominen selvittää.

Koulutuksissa hän arvostaa pitkäkestoisuutta ja kokonaisnäkemyksen saamista. On hyvä tutustua muihin saman lajiin harrastajiin ja saada siten tukiverkostoa ympärilleen. Yksittäisistä koulutustunneista ei saa samanlaista hyötyä.

Suominen ajaa suomenhevosta nimeltä Usvan Ronja. Hän, Juha Vilenius sekä toimittaja asettuvat kärryihin. Ronja ei tunnu juuri hötkyvän edes myrskyisistä tuulenpuuskista.

– Hyvä valjakkohevonen on rohkea ja luottaa ihmiseen. Sen pitää myös olla eteenpäinpyrkivä. Suomenhevosella on hyvä aloittaa tämä harrastus, mutta jos tähtää lajissa huipulle, eivät suomenhevosen rahkeet aina riitä, Vilenius sanoo.

 Kansainvälistä menestystä

Suominen myös ratsastaa Ronjalla. Se on hyvää treeniä valjakkoajoon, ja hän on kisannut hevosellaan kouluratsastusta.

– Kisat ovat hevosille fyysisesti melko raskaita, ja treenien pitäisi olla vielä raskaampia, Vilenius toteaa.

Valjakkoajossa kilpailee Suomessa satakunta valjakkoa, joista Juha Vileniuksen mukaan noin 60 aktiivisesti. Vaikka lajin harrastajien määrä on pienehkö, ovat suomalaiset menestyneet hyvin kansainvälisesti.

Tässä harrastuksessa ei iällä ole juuri merkitystä, ja kisoihin osallistuu monenikäisiä ajajia ja groomeja.

 

valjakkokisat ovat yleensä kolmepäiväisiä.

Valjakkokisat ovat yleensä kolmepäiväisiä.

Ajaessa on tärkeää pitää hevoseen ohjilla kiinteä suutuntuma.

Ajaessa on tärkeää pitää hevoseen ohjilla kiinteä suutuntuma.

Hyvä valjakkohevonen on rohkea ja luottaa ohjastajaansa.

Hyvä valjakkohevonen on rohkea ja luottaa ohjastajaansa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?