Akaalainen Heimo Hirvonen osti kahdeksan vuotta sitten yritystontin Toijalan kaupungilta, moottoritien varresta. Noin seitsemän hehtaarin alueelle piti nouseman uusi talotehdas Helmitaloja valmistavalle Käyttökoti Oy:lle. Talokauppa kun kävi hyvin, ja tilat Rautatienkadulla Viialassa olivat auttamattoman ahtaat.
Toijalan kaupunki neuvoi Hirvosta olemaan hakematta poikkeuslupaa tehtaalleen, koska moottoritien varren sisältävä osa Toijalan Sataman kaavasta valmistuisi kolmen kuukauden päästä. Sitten selvittäisiin normaalilla rakennusluvalla.
Syyskuussa 2013 moottoritien vartta ei ole kaavoitettu vieläkään. Todennäköistä on, että kaupunki ei edes kaavoita aluetta. Heimo Hirvonen haki Aikansa odotettuaan poikkeuslupaa omalle tontilleen. Koska väestönsuojamääräykset muuttuivat, hän haki vielä uutta poikkeuslupaa saadakseen kaikki tilat lämpimään. Poikkeuslupaa odotellessaan Hirvonen rakensi vajaat kuusi vuotta sitten tehtaan silloiseen Kylmäkosken kuntaan ysitien varteen.
Tänä vuonna kesälomien jälkeen Hirvonen porukoineen pääsi rakentamaan tehtaan myös Akaaseen. Moottoritien varteen nousi 1300 neliön hallin runko ja kattoa tämän vuoden elo–syyskuussa. Sitä, minkälaista toimintaa halliin tulee, Hirvonen ei vielä tiedä. Näillä näkymin ei kuitenkaan talotehdasta.
– Jotain suunnitelmia on sukellusveneen ja helikopterin väliltä. Jotain omaa toimintaa varmaan, mutta emme me Kylmäkoskelta mihinkään muuta, Hirvonen sanoo sumuisena aamuna autojen virratessa moottoritiellä.
– Tämä tehdään nyt ulkopuolelta valmiiksi ja kevätpuolella jatketaan, jos näyttää siltä, että pitää saada pojille töitä.
Lepakoita ei löytynyt, rahaa kyllä
Hirvosen omistama vanha pelto on hänen mukaansa hyvää rakennusmaata, eikä uuden hallin perustuksia tarvinnut paaluttaa. Tien tontilleen Hirvonen teki pehmeämpien kaupungin maiden läpi omalla kustannuksellaan. Myöhemmin kaupunki on kartoittanut maaperää laajemminkin, mutta Hirvosen projektin alkaessa siihen ei ryhdytty.
– Kun minä ostin tämän tontin, oli itsestään selvä, että ensimmäisenä teetän maaperätutkimuksen. Maaperätutkimus suorempaa tietä ja muita kaupungin maa-alueita varten olisi maksanut 1600 euroa, mutta sitä rahaa ei löytynyt mistään.
Muita tutkimuksia alueella toki tehtiin mahdollista kaavaa ja poikkeuslupaa varten.
– Tänne tehtiin kaksi lepakkotutkimusta, jotka kumpikin maksoivat 5 000 euroa. Ensimmäisessä todettiin, että aihetta lisäselvitykseen ei ole, mutta silti joku halusi tehdä uuden, ja siihen löytyi toinen viisi tonnia silmänräpäyksessä. Ja kyllä tässäkin vielä mietittiin, voiko hallin taakse laittaa valoja, jos se sotkee lepakon vuorokausirytmin, Hirvonen kertoo.
Hirvosen ihmettely kohdistuu enimmäkseen kaupungista vuosia sitten lähteneeseen viranhaltijaan, mutta ovatpa miehen omatkin toimintatavat ehtineet muuttua.
– Nuorempana ajatteli, että on se kumma kun ei tapahdu. Nyt sitä heittää paperit sinne ja antaa byrokratian jauhaa aikansa.
Koska kaupungin maat ympärillä ovat höttöä, voisi joku olla kiinnostunut ostamaan seitsemän hehtaarin läntin hyvää maata ja lähes valmiin teollisuushallin. Tämänkin riskin Hirvonen on huomioinut ja tietää, kuinka toimisi.
– Kyllä silloin köyhän on lähdettävä.
Kommentointi on suljettu.