Marjatta Systä on kevätihmisiä, vaikka onkin syntynyt marraskuussa. Kun talvi taittuu, alkavat Marjatan viherpeukalot heilua. Puuhaa riittää Toijalan Rautalassa sijaitsevan omakotitalon kasvimaalla ja kasvihuoneessa.
– Kasvihuone on minulle elinehto. Moni on sanonut, että jos sen lopetat, elämä loppuu siihen. Siinä menee kaikki aikani. Sisällä huushollissa en sitten ehdikään tehdä mitään. Talossa pistän silloin oven kiinni ja lapun luukulle.
Marjatta myöntää, ettei muutenkaan osaa olla toimettomana.
– Kun on pienestä pitäen tottunut tekemään duunia, en voi vain olla.
Eläkkeelle vuonna 2007 jäänyt Marjatta on tehnyt työuransa työterveyshoitajana Tampereen aluetyöterveyslaitoksella. Työssään hän kiersi ympäri Suomea, jolloin myös hotellielämä tuli tutuksi. Asiakkaina on ollut muun muassa eduskuntaa, rakennusfirmoja, kaivoksia, veneyrityksiä ja putkieristysliikkeitä. Hän on ollut mukana myös asbestiprojektissa tutkimassa työntekijöiden altistumista asbestille.
Toimeliaalle ihmiselle oleskelu hotellissa työpäivien jälkeen ei ollut mieleen.
– Vapaa-ajalla minua ei enää hotelliin saa, Marjatta Systä huomauttaa.
Kun Marjatta oli laboratorionhoitajan kanssa työmatkalla Kokkolassa, neuvottiin naisille hyvä marjapaikka. Saaliina oli 100 litraa puolukoita, jotka he puhdistivat hotellihuoneessa. Marjaämpärit he saivat säilytykseen hotellin kylmiöön. Marjatta arvelee siivoojalla riittäneen ihmettelemistä, sillä tarkasta työstä huolimatta marjoja saattoi löytyä huoneesta vielä jälkeenpäinkin.
Marjatan juuret ovat Urjalassa. Isä oli työnjohtajana TVH:lla ja äiti kotona. Seitsemän lapsen lisäksi perheeseen kuuluivat äidin veljet, jotka olivat pieninä jääneet orvoiksi. Marjatan syntymä oli sikäli erikoinen, että juuri silloin sähköt olivat poikki Urjalassa.
– Olen syntynyt kynttilänvalossa. Sen takia olen vähän pimeä, hän nauraa.
Ammatinvalinnassa perheen neljä tyttöä ovat olleet samoilla linjoilla, sillä kaikki päätyivät hoitoalalle.
Marjatta Systä kertoo, että työurallaan parhaimmat elämänsä eväät hän on saanut rakennusmiehiltä. Uransa alussa hän oli itse kaksi viikkoa töissä rakennustyömaalla tutustumassa ja oppimassa, mitä rakennusmiehet työkseen tekevät.
– Rakennusmiehet ovat reilua ja rehtiä porukkaa. Jos minä saisin päättää, laittaisin kaikki koulunsa lopettavat vuodeksi raksalle töihin. Se aukaisisi silmät.
Marjatan mielestä työssä tärkeintä oli päästä ihmisessä pintaa syvemmälle.
– Oli tarkastettavana kuka hyvänsä tai teki hän mitä duunia hyvänsä, jos en olisi löytänyt haalarin alta jonkun aviomiestä tai lasten isää, olisi homma kaatunut heti. Veriarvot tai vaivat eivät ole niin tärkeitä kuin se, mitä sydämen alta löytyy.
Perunat ämpäreissä
Kasvihuoneharrastukseen Marjatta ja edesmennyt miehensä Esa Systä saivat kimmokkeen 38 vuotta sitten silloisilta naapureiltaan, jotka olivat innokkaita kasvihuoneviljelijöitä. Myös Systät hurahtivat harrastukseen.
– Mies oli yhtä innokas kuin minäkin. Kotiin tullessaankin hän meni ensimmäisenä katsomaan kasvihuoneeseen, ennen kuin tuli sisälle.
Samanlainen kipinä ei ole vielä tarttunut perheen poikiin Ramiin ja Tomiin. Äidin mukaan pojat ovat olleet enemmän automiehiä. Akaassa asuva Tomi ajaa työkseen rekkaa ja Ramilla on oma puualan yritys Lakeuren Puusilmä Tyrnävällä Pohjois-Pohjanmaalla. Ramin käden jälkeä ovat myös Marjatan pihalla olevat kota ja kylpytynnyri.
Systän perheen ensimmäinen kasvihuone oli lasinen, joka vaihtui alumiinirunkoiseen, 10 neliön kennokasvihuoneeseen 13 vuotta sitten, kun Marjatta kyllästyi vaihtamaan talven aikana rikkoutuneita lasiruutuja. Nykyisen materiaalina on polykarbonaattikennolevy.
Kaasulla toimivat kattoluukut aukeavat ja sulkeutuvat lämpötilan mukaan. Penkkien alla kulkevat sähkövastukset, jotka lämmittävät alkukeväästä maata. Sähköpuhallin pitää lämpötilan kohdallaan.
– Kun Nummisen Jouko kävi asentamassa kasvihuoneeseen sähköt, hän totesi, että minulla on Toijalan kalleimmat tomaatit, Marjatta nauraa ja myöntää harrastuksen näkyvän sähkölaskussa.
Marjatta aloittaa kasvihuoneharrastuksen kylvämällä viimeistään maaliskuussa siemenet lämpölaatikoihin. Siemenet hän hankkii kirkkonummelaisesta tukkuliikkeestä.
– Ne ovat takuuvarmoja, mutta kalliita.
Vaikka harrastukselle tulee hintaa, hän muistuttaa, että hullumpaankin rahaa voisi mennä.
Tänä vuonna Marjatalla kasvaa kasvihuoneessa tomaattia useampaa eri lajiketta, chilipaprikaa, basilikaa, minttua, sitruunamelissaa, rosmariinia, persiljaa, tilliä, salaattia ja valkosipulia.
Ensimmäinen perunasato on kasvamassa ämpäreissä. Kasvimaalla on perunaa, tavallista sipulia, yli kolmekymmentä purjontainta ja valkosipulia. Viitisenkymmentä valkosipulin vartta ovat hyvässä kasvuvauhdissa. Pellolla on monena vuonna kasvanut myös auringonkukkia muidenkin poimittaviksi.
Tomaatteja myös ystäville
Marjatan mukaan puutarhaharrastuksessa yhdistyvät huvi ja hyöty. Vaikka työmäärään nähden kaupasta kaikkea saisi vähemmällä vaivalla, Marjatta arvostaa sitä, että tietää, miten ja millä sato on kasvatettu. Lannoitteena hän käyttää palanutta hevosenlantaa, josta hän tekee siivilöityä kasteluvettä.
– Se on niin hyvin palanutta, että se on kuin multaa.
Kaikki sato tulee omaan käyttöön ja vähän ystävienkin iloksi.
– Aina sanotaan, että kun on olutta, on ystäviä. Minä sanon, että kun on tomaatteja, on ystäviä, hän tuumaa.
Kommentointi on suljettu.