Viime aikoina koulujen kurinpitoasioista on jaksettu kirjoittaa ja puhua paljon. Pontimena lienee ollut erään helsinkiläisen erityisopettajan saamat potkut. Tarinan pohjallahan on tapaus, jossa kyseinen opettaja poisti koulun ruokalasta häiriötä tuottaneen, kohtuullisen kokoisen poikaoppilaan. Jonkinlaisesta voimankäytöstä siinä taisi olla kyse.
Ensin Helsingin kouluasioista päättävä lautakunta muutti potkut varoitukseksi. Kuulostaa kohtuulliselta. Asia saatettiin myös poliisin tutkittavaksi pahoinpitelynä. Syyttäjä on nyt arvioinut asian eikä syytettä nosteta. Kun kohtuullisen hyvin tunnen syyttämisharkinnan perusteita, lopputulos ei yllätä.
Opettaja liittyi perussuomalaisiin. Sieltä suunnalta kuulemma oli tullut eniten tukea. Ilmassa taitavat olla isommankin jytkyn ainekset, hiljaiset tai äänekkäät signaalit.
Kesäkuun alkupuolella uusi opetusministeri esitellee valtioneuvostolle ja sitä kautta eduskunnalle koulutuslainsäädännön uudet kurinpitonormistot. Ne, joista Jukka Gustafsson paljon puhui. Ei puhu enää samalla poljennolla, kun joutui ministerin postista luopumaan. Joutui, kun joutui armas aika. Hyvä mies siinä haaskattiin.
Monet arvostamani opettajapersoonat ovat sitä mieltä, että nykypykälillä pärjättäisiin. Siinä määrin kuitenkin paminaa on riittänyt, että mielenkiinnolla seuraan, mitä ja miten eduskunta asioista keskustelee. Jotenkin vaan on sellainen kutina, että ryhtiliikettä tarvittaisiin. Etteivät tosiasiat unohtuisi.
***
Työelämässä jaksamista seurataan muun muassa sairauspoissaoloilla. Pitkät poissaolot ovat oma lukunsa. Lyhyiden, 1–3 päivää kestävien sairauspoissaolojen tulkinnassa on vahvistunut näkemys, että mitä enemmän niitä on, sitä enemmän se kertoo työyhteisön tilasta.
Tässä valossa on mielenkiintoista seurata kehitystä. Omassa työpaikassani on parhaillaan menossa sekä koko alaa koskeva hallintorakenneuudistus että oman yhteisön organisaatiouudistus. Miten meitin mahtaa käydä? Hyvin, mutta. Hiljaisia signaaleja on ilmassa. Ne on tiedostettu. On harkinnan aika.
***
Asioin viikolla Pirkanmaan poliisilaitoksen Valkeakosken lupakansliassa. Asiointitila on varsin pieni ja perin juurin virastomainen. Lisäksi väkeä tuntui olevan samoilla asioilla hyvän joukon.
En voi kuin ihailla sitä asiakaspalvelun ystävällisyyttä, jota kaksi tiskissä palvellutta rouvaa asiakkailleen jakoivat. Kiire ja pakkotahtisuus oli käsin kosketeltavaa, mutta huumoria ei toimituksesta puuttunut. Ja aina riitti muutama hyvä sana lapsiasiakkaille, jotka syystäkin jännittivät allekirjoitusta kummallisella kynällä.
Nyt kaikui vahva signaali osaamisesta ja aurinkoisesta asenteesta. Aatami kohottaa baskeriaan ja kiittää. Passi onkin sitten noudettavissa R-kioskilta. Huh heijjaa. Kohta varmaan ajokortin voi hakea Hesburgerista ja arpajaisluvat Henkasta ja Maukasta. Sellaiset ovat signaalit.
Viimeisimmät kommentit