Aurinko paistaa, mutta toisaalla taivaalla on miltei mustia pilviä. Yllättäen sataa vettä. Maantiessä näkyy sateen jättämä raja. Toisella puolen rajaa ei ole tietoakaan vesisateesta. Yhtäaikainen sade ja auringonpaiste saavat aikaan kauniin ja pitkän sateenkaaren. Tällainen sää saatteli meitä muutama päivä sitten, kun ajelimme Urjalasta takaisin kohti kotiamme Toijalassa. Mahtava ruska upeine väreineen oli vallannut puut. Osa puista oli vielä kylläkin kuin kesällä – aivan vihreitä, mutta suurimmalta osalta lehdet olivat värjäytyneet syksyiseen värikkääseen asuunsa.
Ruska on mielestäni parasta syksyssä, sillä rakastan tuota väriloistoa. On kurjaa, kun päivän valo vähenee ja ilmat viilenevät, mutta ne saavat aikaan sen, että lehtivihreä alkaa hajota ja oranssinpunainen ja keltainen väri pääsevät valloilleen. Syksy saattaa olla synkkää ja masentavaa aikaa. Onneksi kuluneena kesänä saimme nauttia auringosta ja sen valosta pitkälle syyskesään.
Minä kuitenkin nautin syksystäkin. Juuri tuo värikkyys ja ilmojen ihana kirpeys ennen talven tuloa. Ilmassa tuoksuu aamuisin lehdet ja pieni pakkanen. Aamut ovat raikkaita. Tosin syksyllä on se huonompikin puolensa, kun vettä tulee ja tuulee ja keli muuttuu kuraiseksi ja suttuiseksi. Varsinkin siinä vaiheessa, kun syksy alkaa taittua talveksi ja tulee loskakelit. Toivon, että tuo kurainen vaihe jää tänä vuonna todella lyhyeksi.
Onneksi saimme tänä vuonna perunat maasta ylös kauniissa ja lämpimässä kelissä. Joskus on sanottu, että Aleksanterin päivä eli 11.9. on perunannostopäivä, ja pitkästä aikaa saimmekin perunat nostettua juuri tuona päivänä. Kaikki meidän nuoremmekin osallistuivat vastustelematta.
Nyt on pipot sekä hanskat kaivettu esiin. Pihan oravat ovat jemmanneet tammenterhoja pitkin poikin pihaa. Hämmästelen aina niiden ahkeruutta ja varsinkin sitä, miten ihmeessä ne löytävät talvella nuo kätkemänsä eväät. Tänä syksynä oravat ovat olleet erityisen leikkisiä. Ne ovat rapistelleet kynsineen pihapuissa ja naksutelleet toinen toisilleen. Elämäniloisina ne juoksevat pihassa, kiipeilevät puissa ja hyppivät oksalta toiselle. Syksyn koleat illat muuttuvat lämpimiksi ja leppoisiksi kotonamme, kun uuniin laitetaan valkea. Tuo mukava ritinä ja rätinä tuo jo äänellään lämpöä mieleen, kunnes lämpö alkaa oikeasti levitä pirttiin.
Kynttilät olen kaivanut jo aikoja sitten esiin, mutta nyt sytytän kynttilät joka ilta tuomaan lämmintä tunnelmaa kotiin. Sinne tänne olen laittanut kotiin väriläiskiä. Tyynynpäälliset ja liinat ovat vaihtuneet syksyisiin väreihin piristämään kodin ilmettä. Ulkona ruukkuihin olemme laittaneet kuusenoksia, varpuja ja käpyjä sekä oransseja lyhtykukkia ja violetteja revonhäntiä. Ulkolyhdyissä on myös jälleen kynttilät, ja pimeinä iltoina ne opastavat nuorisoamme kotiin palatessa.
Syksy voi siis olla mukavaa ja lämmintä aikaa. Jos ulkona sataa ja tuulee ja on kylmä, niin käperry sohvan nurkkaan peiton sisään, sytytä kynttilät ja nauti kuumasta glögistä, kaakaosta, teestä tai siitä mikä juuri sinulle maistuu parhaimmalta. Pääasia, että se lämmittää sinua ja sinun mieltäsi.
Jaana Hänninen
