Kävelin taannoin Toijalan rautatieaseman alikulkutunnelissa ja huomasin, että tunnelin rautatieaseman päätyyn sijoitettu ja alueen nuorten tuottama suuri kuvataideteos Juuret oli rikottu. Tämä suuri digijuliste on ilahduttanut monia ohikulkijoita vuosikausia ja nyt siinä on reikä ja se pitänee joku päivä poistaa ja heittää roskiin. Harmittaa. Asematunnelin Juuret ei ole valitettavasti Akaan ainoa julkinen taideteos, johon on kohdistunut ilkivaltaa. Toijalan keskustassa ja Valtatien jalkakäytävällä sijaitseva, nyt varsin oudon näköinen kivi, on teos nimeltään “Kirveet kivessä”. Tämä kiviveistos on kaadettu jo useampaan kertaan ja siitä on sekä hajotettu että varastettu osia. Minua ei harmita pelkästään näiden taideteosten ikävä kohtelu, vaan myös se, että julkinen taide oikeasti kiinnostaa monia ja nyt muun muassa kaupungissa vierailevat ihmiset näkevät hienojen töiden sijaan rikottuja torsoja. Mitä se kertoo meistä?
Akaasta on tunnetusti hyvät julkiset yhteydet kaikkialle Suomeen. Erinomainen tapahtumakaupunki Tamperekin sijaitsee vain vajaan 20 minuutin junamatkan päässä. Mutta: Jos minä käyn viikonloppuisin Tampereella, niin käyn käytännössä aina kuuntelemassa erilaisia iltakeikkoja. Ja jokainen kerta minä huomaan joutuvani juoksemaan, useimmiten vielä kesken tapahtuman, siihen viimeiseen järkevään aikaan lähtevään junaan, joka viikonloppuisinkin lähtee Tampereelta jo kello 23.35. Harmittaa. Se ei yhtään lohduta, että samassa veneessä ovat kaikki pääradan varren asukkaat Hämeenlinnaa myöten. Tässä voisi olla jonkinlaisen laajemman kansalaisaloitteen paikka?
Räntää sataa, vatsa kasvaa, sota uhkaa ja lasten kanssa uimahallissa käyntikin pitänee budjetoida tyyliin ”kesäpäivä Särkänniemessä”. Ikäviä juttuja riittää. Elämä on kuitenkin harmittavan lyhyt jatkuvaan murehtimiseen ja olen vanhemmiten alkanut miettimään, miten voisin paremmin ottaa asioita vastaan sellaisina kuin ne vain ovat ja kuinka osaisin kanavoida harmejani muutosvoimaksi.
Pitäisi osata maalaisjärkeillä niin, että huomio on enemmän itsensä ulkopuolella. Asun nyt kuitenkin ihan omasta tahdostani Akaassa, enkä todellakaan ole suunnitellut muuttavani täältä pois. Aiemmin olen asunut muun muassa Helsingissä ja Tampereella, jotka molemmat ovat Suomen vetovoimaisimpia kaupunkeja, ja koska elämäni Akaassa tuntuu nyt kuitenkin ihan sujuvalta, niin ei tämä kaupunki läpeensä paha paikka voi minulle olla. Julkiset liikenneyhteydet voisivat aina olla paremmat, mutta onkohan Suomessa lopulta mitään toista alle 20 000 asukkaan kaupunkia, josta löytyy kaksi hyvin toimivaa juna-asemaa ja päälle vielä varsin kattavat bussiyhteydetkin? Ilkivaltaa on jostain syystä liikaa, mutta on meillä taideteoksia vielä ehjinäkin. Ja jokaisella julkisella taideteoksella on kuitenkin oma elinkaarensa ja silloin kun teoksen aika on täysi, niin tilanne saattaa tarjota kaivattuja töitä jollekin toiselle taiteilijalle tai vaikkapa taiteen restauroijalle.
“On tämä helvettiä / kiinalaista kidutusta / istua keskellä päivää pimeässä marraskuussa”, kirjoitti runoilija Teemu Hirvilammi kerran. Nyt ollaan kuitenkin päästy jo joulukuun puolelle ja vuosi alkaa olla lopuillaan. Koska niin usein harmittaa yksinkertaisesti se että harmittaa, teen tässä julkisen lupauksen. Koitan viettää joulukuuni murehtimatta mitään ylimääräistä ja turhaa. Pidän kunnollisen ja rennon joululoman, kaivan esiin jonkun hyvän kirjan ja lueskelen sitä kaikessa rauhassa hyvän musiikin säestyksellä. Hyvää loppuvuotta kaikille!
Jarmo Julkunen
Kirjoittaja on kulttuurituottaja ja muusikko
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
