Minulle ja vaimolleni on tullut jokakesäinen tapa kierrellä lapsuuteni maisemissa Pohjois-Karjalassa. Katsomme kaikki mahdolliset kesäteatterit, -tapahtumat ja toripäivät. Nyt poikkesimme Pohjois-Karjalan Kauniaisiksikin kutsutun Valtimon kesäpäiville. Kyllä teki vaikutuksen entiseen kuntapäättäjään kuulla, että 2400 asukkaan kunta on lähes velaton, tase ylijäämäinen, ja kassassa (pankkitileillä) 8 miljoonaa. Kulut suitsittiin heti 1990 luvun laman jälkeen, kyläkoulut lakkautettiin ja virkoja vähennettiin. Tyytyväisiltä ihmiset kuitenkin vaikuttivat, tosin arvio perustuu vain kahden letunsyöntikaveriksi osuneen eläkeläisrouvan kanssa käytyyn jutusteluun. Huumoria vai jotain enteellistäkö lienee ollut, että 3-päiväisen tapahtuman keskimmäinen päivä päättyi veivinheiton MM-kilpailuun. Kuka heitti veivinsä ja minne, sitä emme jääneet seuraamaan.
Vaaramaisemia kierrellessä tuli mieleeni Akaan terveyskeskukset. Kotikylältäni on aina ollut 40 kilometriä terveyskeskukseen ja 140 kilometriä sairaalaan, eikä matka ole mikään keskustelun aihe. Se on vaan tosiasia. Akaassa on iso itku mahdollisesti tulevasta 8 kilometrin matkasta. Siis tällaisena aikana, kun Suomessa on autoja enemmän kuin koskaan! Tuolla pitempien matkojen Suomessa viedään sukulaisia ja naapureita tarvittaessa lääkäriin tai ajetaan reteesti jopa taksilla. Mutta täällä lääkäriin pääsemiseksi vaaditaan kunnan kustantamaa puolen tunnin välein kulkevaa bussia, joka sitten ajelee tyhjänä edestakaisin. Onko oikeasti niin, että vien mummon kyllä ostoksille Ideaparkkiin mutta lääkäriin en?
Kaikkea sitä tulee mieleen pitkillä ajotaipaleilla. Terveyskeskusasia on joka tapauksessa yksi osatekijä siihen, että jollakin kunnalla on kassassa 8 miljoonaa ja toinen kunta on pantannut jo kassalippaansakin, vaikka se verottaakin asukkaitaan rankemmin. Akaan valtuusto otti nyt ensimmäisen askeleen terveyskeskustoiminnan järkevöittämiseen. Tosin viive ujutettiin siihenkin päätökseen, ja toteuttamispäätösvenkoilut ovat vielä edessä. Olen kuullut muutamia ehdotuksia toimintojen keskittämisestä niin, että rakennettaisiin uusi terveyskeskus paikkaan, mihin kunnan eri osista olisi suunnilleen yhtä pitkä matka. Suunnittelun lähtökohdaksi otettaisiin siis se, että terveyskeskukseen ei saa olla kenelläkään lyhyt matka. Oudolta kuulostaa, mutta jos rahaa on niin siitä vaan. Tasa-arvolla on hintansa, tässäkin.
Yllätyin iloisesti että Toijalan satamassa oleva vanha vesilaitos myytiin. Tarpeettoman omaisuuden myynti jos mikä on ollut uskomattoman hidasta. Ensin toimikunta listaa tarpeettomat, yleensä samat kiinteistöt kuin ennenkin. Erinäisissä kokouksissa listalta karsitaan osa pois ja muodostuu lopullinen luettelo. Myyntikohteita ei kuitenkaan ilmoiteta juuri missään. Näin menee muutama vuosi. Joku on kuitenkin saanut selville, että kohde A voisi olla myynnissä ja tekee siitä tarjouksen. Hallitus jättää asian pöydälle lisäselvityksiä varten. Myyntiä vastustavat pistävät liikkeelle huhun, että Lidl (tai joku muu) on kiinnostunut paikasta. Kiinteistöä ei myydä vaan jäädään odottamaan Lidliä (tai muuta) jota ei koskaan tule. Muutaman vuoden päästä uusi toimikunta listaa tarpeettomat kiinteistöt, samat kuin ennenkin…
Hannu Mikkonen
Kirjoittaja on elämän ilmiöitä tarkkaileva eläkeläinen Akaasta.
Ensi perjantaina sarjassa kirjoittaa pankinjohtaja Jukka Turunen Akaasta.
Kommentointi on suljettu.