Otsikon sana on pieni, mutta se on niin äärimmäisen vaikea sanoa. Nykyisin sitä käytetään politiikassa ja sillä kuvitellaan saatavan kuitattua virheensä. Mutta sen merkityksen ei kuitenkaan ymmärretä tarkoittavan, ettei toiminta voi jatkua samanlaisena, kun tuo sana on lausuttu. Ehkä äärimmäisin esimerkki tuon sanan mitätöinnistä on kuultu muodossa ”sorry siitä”, mikä lähinnä kuulostaa vitsiltä.
Ortodoksisessa kirkossa tulevaa sunnuntaita vietetään Sovintosunnuntaina. Sovintosunnuntain ehtoopalveluksessa pappi ja kirkkokansa pyytävät toisiltaan anteeksi ja kirkkokansa pyytää toisiltaan anteeksi. Palvelukseen osallistuvat sanovat toiselle ”Anna minulle anteeksi” ja toinen vastaa ”Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle”.
”Vanhan kirkon ajalla luostareissa oli tapana, että paaston ajaksi munkit siirtyivät erämaahan ja palasivat sieltä suurella viikolla takaisin pääluostariinsa. Koska tiedettiin, että jotkut saivat paaston matkalla kutsun Herran luokse, munkit pyysivät toinen toisiltaan anteeksi siltä varalta, ettei enää pääsiäisenä tavattaisikaan.
Anteeksipyynnön aikana laulettiin pääsiäisveisuja – sekin siltä varalta, etteivät kaikki niitä enää pääsiäisenä kuulisi. Yhteisen anteeksipyynnön ja sovinnonteon jälkeen aloitettiin paaston matka. Tästä tulee myös nimitys sovintosunnuntai.” (Sitaatti isä Heikki Honkamäen artikkelista aiheesta. ort.fi)
Sovintosunnuntain ehtoopalveluksesta alkaa suuri paasto, joka kestää 40 päivää. ”Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa, joka salassa näkee, maksaa sinulle” (Matt. 6:17-18).
Elämme varsin vaikeita aikoja monessa mielessä. Suurena hämmennyksen aiheuttajana on maahamme tulvivat pakolaiset, ihmiset, jotka ovat lähteneet kotimaastaan sodan tai ankeiden elämänolosuhteiden takia. Tämä on aiheuttanut paljon kitkaa suomalaisten keskuudessa. Sosiaalinen media pursuaa vihapuheita pakolaisia kohtaan ja asiasta erimieltä olevien kansalaisten kesken. On perustettu ”katupartioita” suojelemaan kantaväestöä. Järjestyksen ylläpitäminen Suomessa kuuluu virkavallalle, yksiselitteisesti. Vihapuheet johtavat äärimmäisessä tapauksessa tekoihin ja näitäkin olemme valitettavasti jo nähneet vastaanottokeskuksiin kohdistuneina iskuina. Surullista.
Eriarvoisuus yhteiskunnassamme ja koko maailmassa on viimeisten vuosien aikana kasvanut. Tämä on omiaan lisäämään toivottomuutta ja epäonnistumisen tunnetta niissä ihmisissä, jotka eivät kuulu menestyjiin. Ajan myötä tämä kasvaa vihaksi ja ensimmäisenä vihan kohteiksi joutuvat muualta maahamme muuttaneet, joita tästä kehityksestä ei voi syyttää. Vaikea on tunnistaa enää tasa-arvoisen yhteiskunnan merkkejä niistä kirjoituksista, joita voimme lukea sosiaalisesta mediasta. Mihin on kadonnut inhimillisyys? Onko se hävinnyt mammonan palvonnan ja pudotuspelien synkkään metsään?
Kun nyt olemme menossa kohti kristikunnan suurimman pelastussanoman juhlaa, pääsiäistä kohti, niin toivon, että voisimme tehdä matkan ystävällisyyden, myötätunnon ja anteeksiannon hengessä. Hyvää ja anteeksi antavaa paaston aikaa kaikille!
Raija Toivonen
Kirjoittaja on Tampereen ortodoksisessa seurakunnassa toimiva akaalainen seurakunta-aktiivi.
