– Länsi luo ”me ja muut”-asetelmaa epähistoriallisin perustein. Se sulkee ”toiset” ulos johtaen läntisen identiteetin ja subjektiviteetin rakentamiseen historiallisessa kontekstissa nykypäivän tarpeisiin. Esimerkiksi somalialais- ja irakilaistaustaisen maahanmuuttajalapsen voi olla melko haastavaa rakentaa kulttuuri-identiteettiään peruskoulun historiantunneilla eurokeskeisen maailmankuvan pohjalta. — Samalla kun vastustetaan rasismia, opetetaan lapsille, kuinka tietty ihmiskulttuuri on lähes kaiken positiivisen kehityksen ja edistyksen etujoukko.
Näin kirjoittaa akaalainen Karim Maïche viime syksynä ilmestyneessä kirjassaan Mitäs me länsimaalaiset – Suomi ja lännen käsite.
Asiat ja ilmiöt joiden äärelle lukija viedään, ovat päivä päivältä ajankohtaisempia. Joulukuun puolivälissä Maïche puhui Akaan Seudulle kodinturvapartioista ja niiden seurauksista. Tällä hetkellä koko maa käy kiihtyvää keskustelua samasta aiheesta.
Karim Maïche on pyöritellyt maahanmuuttoteemaa päässään ja teksteissään aktiivisesti koko vuosituhannen.
– Halla-aholaiset ja muut esiintyvät, niin kuin he olisivat keksineet koko maahanmuuttokriittisyyden, mutta he ovat vain tulehduttaneet tilanteen. Minä kirjoitin Irakin sodista ja pakolaisten aiheuttamista painajaismaisista uhkakuvista lehteen jo 2003. Shiiat ja sunnit ja muu on ollut koko ajan tiedossa, ja joku Jussi Halla-aho on mukamas keksinyt, että pakolaisia tulee ja Jussi oli näkijä.
Halla-ahosta Maïchella on omiakin kokemuksia.
– Väittelin Jussi Halla-Ahon kanssa jo 2006 näistä asioista Scriptassa. Aina kun puhuin hänet pussiin, hän bännäsi minut pois keskustelusta. Kun olimme Egyptissä ja opiskelin Aleksandrian yliopistossa, menin aina nettikahvilaan, ja kun Halla-Aho sulki ip-osoitteen, vaihdoin konetta. Kävin kaikki 20 konetta läpi ja vaihdoin sitten kahvilaa.
Sitten Halla-aho rupesi Maïchen mukaan poistamaan hänen asiallisia viestejään.
– Silloin näin sen koko jutun läpi, mutta varsinainen kysymys on paljon syvemmällä rakenteissa. Suomi tarjoaa hirveän maukkaan näkökulman länsi-keskusteluun, ja toivon, että kirja on keskustelunavaus. Tämän kirjan tekeminen oli terapiaa kaiken keskellä.
Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia
Länsi-käsite on Karim Maïchen mukaan tullut syvälle ajatteluumme. Koulun diasarjoissa roomalaiset ovat valkoisia ja sinisilmäisiä, vaikka eivät välimeren ihmiset ole sellaisia.
– Jeesuksellakin on siniset silmät, vaikka enemmän se meikäläiseltä näytti, Maïche sanoo.
Kun historiaa ja nykypäivää määritellään lännellä ja länsimaisuudella, jää yleensä kertomatta, mitä niillä tarkoitetaan.
– Länsimaisuus on joka paikassa eri asia. Olen ollut paljon esimerkiksi Ranskassa, eikä Suomea pidetä siellä länsimaana. Jo ruotsalaisissa yliopistoissa on se ajattelu, että tehän olette vähän sellaisia itäeurooppalaisia. Meillä on hirveä kompleksi, ja haluamme olla joku mini-New York, ja samalla unohdamme omat perinteet ja oman kielen.
Maïchen mielestä suomalaisuutta on ennen kaikkea suomen kieli. Algeriassa käydessään häntä rajoittaa se, kun ei pääse puhumaan suomen kieltä eivätkä ihmiset ymmärrä tiettyjä juttuja.
– Muuten ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Suomessa minulle sanotaan, että sinun vaarisi taisteli 30 asteen pakkasessa ryssiä vastaan. Algeriassa minulle sanotaan, että sinun vaarisi taisteli 30 asteen helteessä ranskalaisia vastaan.
Suomessa pitäisi Maïchen mielestä puhua myös enemmän koulutuksesta ja tyttöjen ja poikien tasa-arvosta, jotka on saatu rakennettua, eikä siitä, kuinka monta tuhatta ulkomaalaista tänne tulee.
– Meillä on kirjastot ja meillä on netit. Kaikki tieto on saatavilla. Eivät nämä ole vaikeita juttuja, mutta kun ihmisiä ei kiinnosta. Ihmiset äänestävät, vaikka he eivät tiedä. Siksi olen huolestunut myös demokratian tilasta.
Suomeen tulevien pakolaisten kotimaissa keksittiin muun muassa numerot, matematiikka ja lääketiede. Sittemmin myös pieni pohjoinen kansa maailman perukoilla on pystynyt rakentamaan yhteiskunnan, joka kilpailee monella teknologian alalla maailman huipulla. Aika myöhään kuitenkin, eikä suinkaan nykyisen Suomen rajojen sisäpuolella keksityillä geeneillä, Maïche toteaa. Siinä ketjussa kaikki palautuu Afrikkaan.
– Jotkut puhuvat geeneistä ja roduista ja älykkyysosamääristä, mutta miten voi olla mahdollista, että menee 5000 vuotta ennen kuin täällä alkoi äly niin sanotusti kukkimaan, jos me olemme niin kauhean paljon fiksumpia kuin muut? Maïche kysyy.
Sosioekonominen asema vaikuttaa paljon
Osa suomalaisista haluaa maan rajat osittain tai kokonaan kiinni puolustaakseen Suomeaan. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö totesi itsenäisyyspäivän alla, että ihmisten, jotka haluavat täällä olla, on hyväksyttävä meidän keskeiset arvomme; demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet.
– Se on ihan käsittämätöntä ja loukkaavaa. Luuleeko joku, että Irakissa raiskaaminen on hyväksyttävää? Ikään kuin se sopisi heidän arvomaailmaansa, Maïche ihmettelee.
Hänen mielestään politiikka myötäilee aika pitkälti niin sanottua maahanmuuttokriittistä siipeä.
– Me elämme globaalisuuden aikakautta ja globaalin talousjärjestelmän kriisiä. Ihmiset liikkuvat, tuotteet liikkuvat ja tieto liikkuu, ja ihmisillä on turvaton olo. Siksi halutaan esiintyä turvallisina hahmoina, Sauli Niinistökin, Maïche sanoo.
Ihmisten käyttäytymistä ja heihin suhtautumista perustellaan myös kulttuurieroilla. Karim Maïche puhuisi mieluummin ihmisten sosioekonomisesta asemasta, oli kotimaa mikä tahansa.
– Jos me vertaamme Korsoa ja Ullanlinnanmäkeä, niissä on erilaiset sosiaaliset ongelmat. Miksi emme silloin puhu kulttuurieroista? Maïche ihmettelee.
– Aivan varmasti sota-alueelta tulevalla nuorella on sellaisia traumoja, että niidenkin takia menee vähän huonommin. Ja mitä huonompi sosioekonominen asema, sitä heikompi on myös naisen asema. Niin se on Korsossa ja Ullanlinnanmäelläkin.
Jos Karim olisikin kasvanut Irakissa?
Helsingissä syntynyt, Suomen armeijan käynyt, Lapin yliopistosta valmistunut ja monen suomalaisen ja ulkomaalaisen kaupungin jälkeen Akaassa asuva Maïche puhuu silmien eteen kuvan toisenlaisesta Karimista. Sellaisesta, joka vuonna 1979 olisikin syntynyt Irakissa.
– Sinä vuonna tuli valtaan Saddam Hussein jenkkien toimesta. Seuraavana vuonna Saddam hyökkäsi jenkkien, Ranskan ja Saudi-Arabian tukemana Iraniin. Sota kesti vuoteen 1989, ja vuonna 1990 Saddam hyökkäsi Kuwaitiin.
Vuonna 1991 lentokoneiden ja sotalaivojen keulat kääntyivät. Silloin 12-vuotias Karim olisi kokenut, kuinka Irak pommitettiin maan tasalle.
– Pakotteet jäivät voimaan, ja tutka-asemia pommitettiin kerran kuukaudessa vuodesta 1991 vuoteen 2003. Välillä meni vähän siviilien päälle, ja UNHCR:n mukaan pakotteiden seurauksena kuoli puoli miljoonaa lasta.
Vuonna 2003 länsiliittoutuma miehitti Irakin. Sitten alkoikin sunnien ja shiiojen sisällissota, ja viime vuodet on seurattu Isisin aikaansaannoksia.
Jos tämä Karim tulisi nyt Irakista Suomeen, olisi hänen sosioekonominen asemansa kovin toisenlainen.
– Rupeapa puhumaan tälle meikäläiselle jostain ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta, kun aika on mennyt pikkuisen johonkin muuhun.
Vartija seurasi kunnes hätkähti
Todellinen Karim Maïche on suomalaisen äidin ja algerialaisen isän poika. Isä lähti 1970-luvulla Algeriasta poliittisista syistä, työskenteli lääkärinä Helsingissä ja perusti sittemmin syöpäosaston Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan.
– Siellä hän asuu vieläkin ja on hirviporukoissa ja muissa ja ihan innoissaan. Algeriassakin hän tykkäsi olla luonnossa, ja pohjoisen Suomen topografia on aika samanlainen, Karim kertoo.
Karimin tohtori-isä sai aikoinaan kuunnella kaduilla täysin tuntemattomien suomalaisten kysymyksiä siitä, kuinka monen täkäläisen työpaikan hän vie. Karim itse sai koulussa vääntää sijaisille rautalangasta, että hän ei ole tullut Suomeen mistään toisesta maasta vaan syntynyt täällä ja tietää kyllä talvisodan. Ulkonäkönsä vuoksi hän aiheuttaa edelleen epäilyjä, myös Toijalassa.
– Kyllähän ihmiset tuijottavat. Yhteen aikaan kun menin S-marketiin, aina oli vartija perässä. Joka kerta alkoivat avaimet kilistä.
Kerran Maïche päätti tiedustella syytä varjostukseen.
– Odotin vartijaa, menin vastaan ja kysyin, että enteeksi, mutta miksi sä seuraat mua. Se oli ihan kusessa ja käsi kaasulla. Sanoin, että rauhoitu hyvä ihminen, Maïche nauraa.
Vuodenvaihteessa Toijalaan avattiin turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus lapsiperheille, mutta katupartioita ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt.
– Mietipä, kun tulen pikkupäissäni viimeisellä junalla, ja kodinturvajoukot ovat vastassa. Siitä ei hyvä heilu. Minä rupean ainakin soittamaan niille suutani, ja sitten löydän itseni jostain teholta, kun siinä on kymmenen äijää, Maïche puistelee päätään.
Hän toivoo, että maahanmuuttaja-asioita olisi Suomessa käsitelty järkevämmin.
– Tämä on ihan kuin jotain noitavainojen aikaa. Jokaisen pitäisi nyt vaan saada irakilainen kaveri, jotta he tajuavat, että toi Ahmed on joka toinen päivä mulkku ja joka toinen päivä kiva, koska sekin on ihminen.
Setämiehiä laidasta laitaan
Kari Maïchen mukaan siitä ei tule mitään, että rakennamme suomalaisen identiteetin, jonka ulkopuolelle rajataan maahanmuuttajat ja heidän täällä syntyneet lapsensa.
– Jos heidän nimensä on Ahmed tai Karim tai Muhammed, ja heitä ei hyväksytä suomalaisiksi, se ei tee hyvää suomalaisuudelle. Jos haluamme kansallisvaltiona vastata haasteisiin joita meillä on, me tarvitsemme kaikkia ihmisiä, joita täällä on.
Kaiken erottelun ja epäluulojen taustalla on ”se toinen”.
– Me kaikki tarvitsemme sen toisen. Me rakennamme itsemme niin, mutta monet uskovat erot kulttuurien välillä. Rasismi on aika ovela ilmiö. Se keksii aina tavat, millä tehdä eroja.
Yksi usein käytetty leima ja epäilyjen ja syytösten peruste on islam.
– Täällä nähdään vain yksi islam, vaikka Algeria on ihan eri maa kuin Egypti puhumattakaan Singaporesta, Malesiasta, Saudi-Arabiasta tai Irakista. Nyanssit eri maiden sisälläkin johtuvat sosioekonomisista nyansseista eivätkä kulttuureista. Silti täällä sanotaan, että islam sitä ja islam tätä, Maïche toteaa ja ottaa hyllystään ranskalaisen satiirilehden, jonka toimitukseen hyökättiin vuosi sitten.
– Charlie Hebdon yhteydessä annettiin ymmärtää, että sen takia on koko muslimimaailma tulessa. Muslimeja on 1,3 miljardia. Jos 1,3 miljardia on tulessa, tulee vähän toisenlaista jälkeä.
Kun Karim Maïche käy Algeriassa, isän veljistä yksi pitää helposti tunnin luennon islamista ja kehottaa aina Karimia rukoilemaan. Toinen setä rupattelee niitä näitä ja ottaa huikkaa viinipullosta. Häntä ei voisi uskonto vähempää kiinnostaa.
– Siellä on jo yhdessä perheessä koko kirjo. Siksi on niin outoa, kun täällä pistetään kaikki samaan muottiin ja puhutaan jostain meidän valkoisesta rodusta. Sama porukka löytyy Algeriasta. Nekin puhuvat kullanruskeasta ihosta, ja Algerian liput liehuvat. En kestä sitä nationalismia.
Suomalainen on suomalainen
Suomessa naisten asema ja turvallisuus ovat nekin nousseet Karim Maïchen mielestä esiin uskontoihin ja kansallisuuksiin perustuvan vastakkainasettelun kautta.
– Miten he voivat olettaa, että 30 000 maahanmuuttajan joukossa ei olisi muutamaa kusipäätä, kun pelkästään Perussuomalaisessa puolueessa löytyy niin monta rikollista? Perussuomalaisten Putkonen on tuomittu raiskauksesta, mutta eivät hekään hyväksy sitä, että kaikki perussuomalaiset laitetaan samaan kastiin.
Itse esittämäänsä kysymykseen siitä, onko maahanmuutto uhka vai mahdollisuus, Karim Maïche vastaa, että sitä emme vielä tiedä.
– Jos hoidamme osamme huonosti, voi olla että siitä tulee uhka. Voi olla, että meillä on porukka, joka ei osaa integroitua tänne. Mutta jos teemme parhaamme, se on varmasti mieletön voimavara, Maïche sanoo.
Suomessa syntyneen ei pitäisi joutua integroitumaan Suomeen.
– Minun isäni on maahanmuuttaja, ja hän on vähän kuin vieraassa paikassa. Mutta minä en ole vieraassa paikassa. Minä olen ihan suomalainen. Jos joku yrittää muuta väittää, minä kyllä loukkaannun siitä. Missä muualla minä olisin? Maïche ihmettelee.
Vaikka asennemuutos vie aikaa, Suomen hienous on Maïchen mielestä näkynyt siinä, että asioista keskustellaan.
– En minäkään halua olla oikeassa. Jos joku löytää minulta virheitä, olen oikein tyytyväinen. Ei se minua haittaa yhtään. Pääasia, että asia menee eteenpäin.
Toijalakin on kiva paikka, vaikka ihmiset tuijottavatkin.
– Me olemme ainakin viihtyneet täällä. Meillä ainakin on kivoja kavereita, ja on mukava olla vähän syrjässä Tampereelta.
Karim Maïche puhuu kirjastaan Mitäs me länsimaalaiset! Akaan pääkirjastossa Toijalassa Lainan päivänä maanantaina 8. helmikuuta kello 19.
Kommentointi on suljettu.