Adventtiaika on riemullista juhlan aikaa seurakuntatyössä. Monilla piireillä ja ryhmillä on joulujuhla, ja monien järjestöjen joulujuhliin pyydetään mukaan seurakunnan edustajaa. Kauneimpia joululauluja lauletaan kirkoissa, joulukonsertteja on useita.
Adventtiaikana väki on liikkeellä, ja se on hyvä asia. Minulle seurakunnan työntekijänä tämä on kiitollista aikaa. Usein sanon, että minut on luotu juhlimaan, eli mielelläni osallistun juhliin ja otan kutsut vastaan. Olen jouluihminen!
Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta. Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta.
Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on vanhastaan alkanut jouluaattoon asti kestänyt adventtipaasto, jota kutsutaan myös pikku paastoksi erotukseksi pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Meiltä hyvinvoinnin aikakauden ihmisiltä on paaston ajatus tyystin unohtunut ehkä juuri pikkujoulujuhlien myötä.
Suomalaisen pikkujoulun taustana ovat adventin ohella kansakoulujen kuusijuhlat, jonne koko kylän väki pyrki osallistumaan. Me vanhat kansakoululaiset muistamme nämä juhlat lämmöllä. Niihin juhliin koululaiset harjoittelivat monipuolista ohjelmaa. Jouluevankeliumi kuvaelmana ja Enkeli taivaan -virsi kuuluivat aina ohjelmaan.
Adventtiaika on jouluun valmistautumisen aikaa. Adventian monien virsien teologia puhuu sydämen puhdistamisesta, synnin saastan pois perkaamisesta, sydämen tilan valmistamisesta joulun Herralle ja Vapahtajalle.
Jumala lahjoittaa ihmiseksi tulleessa Pojassaan kaksi toisistaan erottamatonta asiaa: syntien anteeksiantamisen ja oman itsensä läsnä olevana. Hän on läsnä, koska hän armahtaa. Jumala ei ole jäänyt tavoittamattomaan jumaluuteensa, kunniaansa ja voimaansa. Hän on tullut ihmiseksi. Armahtava läsnä oleva Jumala on koettavissa siellä, missä on nöyryyttä, heikkoutta ja syntisyyttä.
Ensi sunnuntaina vietetään itsenäisen isänmaan 98-vuotisjuhlaa. Saamme kiittää vanhempia sukupolvia työstä itsenäisen isänmaan hyväksi. Oma äitini, joka täytti 28.11. 91 vuotta, toimi lottatehtävissä ja tärkeissä kotirintamatehtävissä. Hän on esimerkki sitkeästä, ahkerasta työihmisestä.
”Onnellinen se kansa, jonka käy näin hyvin, onnellinen se kansa, jonka Jumala on Herra.” Ps 144: 15
Mari Pakkanen
Akaan seurakunnan seurakuntapastori
