Forum Akaa: Rajoja ja rakkautta - Kolumnit

Yhteiskunnassamme vallitsee yksimielisyys, että kaikki lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta. Mistä sitten johtuu, että joidenkin mielestä ravintolat, leikkipuistot ja ostoskeskukset ovat täynnä lapsia ja nuoria, jotka eivät osaa käyttäytyä? Vanhemmuus on hukassa, kirkuvat otsikot ja sosiaalinen media.

En usko, että jotkut ovat sen erinomaisempia vanhempia kuin toiset, vaan vanhemmuuteen liittyy paljon myös tuuria. On aika paljon yksinkertaisempaa olla vanhempi lapselle, jolle sosiaaliset tilanteet ovat helppoja ja koulu sujuu, kuin lapselle, jolla on vaikka oppimisvaikeuksia, mielenterveys- tai neurologisia haasteita. Vielä jos on saanut hyvät eväät omasta lapsuudestaan, on aika vahvoilla vanhemmuudessa ihan ilman omaa ansiotaan.

Vanhemmuus ei myöskään ole mikään sarja tiettyjä suoritettavia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat juuri oikeanlaisia seurauksia. Pikemminkin kasvatus on kuin puutarhanhoitoa, jossa lähtökohdat ja olosuhteet voivat kaikesta huolenpidosta huolimatta yllättää.

Puuttuvan auktoriteetin perään aina huudellaan, mutta kuka kaipaa tukistamista, läpsimistä tai jäähypenkkiä lastenkasvatukseen? Jotkut eivät ehkä koe vaurioituneensa näistä menetelmistä, mutta niiden hylkääminen on silti erittäin hyvä asia. Vanhemmuuden ei tulisi perustua ”koska minä sanon” -määräilylle, vaan keskinäiselle kunnioitukselle, jossa lapsi voi luottaa, että vanhempi haluaa hänen parastaan. Mielivaltainen käskyttäminen ja pelolla kasvattaminen eivät ole rajojen asettamista, vaan vallankäyttöä.

Vanhemmuus merkitsee työtä, ja ennen kaikkea sietämistä. Lapset ja nuoret haluavat kivaa elämää ja vapautta, ja sen rajoittaminen harmittaa sekä lasta että vanhempaa. Vuosien kuluessa sääntöjen opettaminen ja valvominen tuottavat kuitenkin tulosta ja myös arvostusta kasvavassa nuoressa. Jatkuvaa tasapainoilua onkin sitten ymmärtää, mitkä asiat ovat missäkin ikävaiheessa lapsen vallassa ja missä kohtaa vanhemman asettamia rajoja vielä tarvitaan. Kun lapsi kasvaa, jos vanhempi vaan on valmis siihen, samalla kasvaa myös vanhempi itse.

Toki on tilanteita, joissa vanhemman on pakko reagoida nopeasti, mutta jälkeenpäin lapselle voi kyllä selittää mistä oli kysymys. Lapsi ei ehkä heti ymmärrä, mutta oppii luottamaan siihen, että aikuisen käytöksessä on logiikkaa. Silloin kun harmittaa, tilanteen sekä lapselle että vanhemmalle aiheuttamista tunteista kannattaa puhua.

Jos omien jälkeläisten tai naapurin kakaroiden käytös ärsyttää, voi pohtia, että kuka näiden nykylasten vanhemmat onkaan kasvattanut? Menneiden sukupolvien voisi olla hyvä katsoa peiliin ja valita ystävällisempi suhtautumistapa sen sijaan, että korostavat omaa erinomaisuuttaan kasvattajina. Maailma ei ole samanlainen kuin 20 tai 40 vuotta sitten, ja kyllä aika kultaa muistot väkisinkin.

Entä se rakkaus sitten? Ei senkään osoittaminen ole aina helppoa, mutta siinä nykyvanhemmat ovat taatusti aiempia sukupolvia valovuoden edellä.

Erika Löövi

Kirjoittaja on kahden nuoren aikuisen äiti ja KTM.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.