Jostakin syystä pohdin tänään kysymystä mitä on johdatus?. En tiedä, mistä se mieleeni putkahti, sillä olen aina uskonut Jumalan johdatukseen.
Olen laittanut rippiraamattuni taakse tarran, jossa lukee ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” (Jer. 31:9) Tarrassa on myös kuva Jeesuksesta paimensauva kädessään johdattamassa lampaita laitumella.
Tämä Raamatunkohta on seurannut minua myöhemminkin elämässäni: Sain samaisen lauseen huoneentauluun diakoniavihkimyksen yhteydessä yliopettajaltani.
Voi olla, että tämä pohdinta liittyy ylipäätään sanojen merkitykseen. 9. huhtikuuta vietettiin Mikael Agricolan päivää, joten suomen kielen ja lukutaidon merkitys oli työni puolesta lähetyssihteerinä pari viikkoa vahvasti esillä.
Kurkkasin, mitä sivistyssanakirja kertoo sanasta johdatus: substantiivi on johdattaminen.
”Esimerkkejä johdatus-sanan käytöstä: Ihminen on kaikkina aikoina etsinyt elämäänsä ’johdatusta’.”
Siinäpä se. Liityn lukuisten ihmisten ketjuun, jotka ovat pohtineet samaa. Uskon, että sinäkin olet sitä joskus miettinyt.
Ihmisen elämä tuo mukanaan kaikenlaista – hyvää ja vähemmän hyvää. Olen kohdannut viimeisen viiden vuoden aikana neljän lähipiirin ihmisen kuoleman, joista kaksi viime vuoden aikana. Ne ovat vieneet melko syviin vesiin meidän perheen.
Tuon Jeremian kohdan toinen kohta johdatuksen lisäksi on rukous. Siinä Jumala lupaa johdattaa meitä, kun me kuljemme rukoillen.
Rukoileminen on kuulunut elämääni vahvasti lapsesta lähtien. Silti näissä oikein vaikeissa elämän käännekohdissa on tuntunut, että ei se Jumala taida minua kuullakaan. Kristinuskon ydin on Jumalan lupausten toteutuminen. Se ei ole tunneasia, vaan lupaukset toteutuvat – Jumalan säätämässä aikataulussa.
Kurkkasinpa sivistysanakirjasta, mitä se kertoo rukouksesta: substantiivi on rukoileminen.
”Rukoilemisen toteuttamiseksi luettava määrämuotoinen teksti tai suoritettava toimenpide.”
Tuo rukouksen määritelmä on kovin etäännyttävä. ”Määrämuotoisesta tekstistä” tulee mieleen kirjoitustehtävä koulussa ja ”suoritettavasta toimenpiteestä” kirurgin tekemä leikkaus.
Jos tuosta määritelmästä hakee kristinuskon rukouksen ulottuvuutta, niin väistämättä se johtaa Raamattuun, josta voi ammentaa loputonta rukoustekstiä. Mikä sitten on suoritettava toimenpide? Laitetaan kädet ristiin tai kohotetaan ne ylös, kumarretaan pää alas, tehdään ristinmerkki.
Mihin näissä pohdinnoissani päädyin? Mitä johdatus tarkoittaa minulle tänään?
Johdatus on minulle yhä enemmän mysteeri. Nuorempana koin johdatuksen hyvin konreettisena vastauksen kaipuuna rukouksiini. Välillä niitä konkreettisia vastauksia toki saikin. Nyt minusta tuntuu yhä enemmän siltä, että johdatus on Jumalan jatkuvaa kärsivällisyyskoulua kohti Hänen lupaustensa toteutumisen lopullista täyttymystä.
Jumalan aikaperspektiivi on erilainen kuin meidän. Ehkä tämän olen ymmärtänyt näiden lähipiirin kuolemien jälkeen paremmin. Miksi Jumala otti heidät pois juuri silloin? Sitä minä en tiedä, mutta Jumalan lupausiin luottaen on jatkettava. 1. Tess. 5:16–18. ”Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta.”
Jaana Viitakangas-Klemola
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan lähetys- ja tiedotussihteeri
Pysähdy hetkeksi on Akaan Seudun kolumnisarja, jonka kirjoittajat edustavat Akaassa toimivia seurakuntia.
