Talvet tuntuvat todella pitkiltä. Olen haaveillut aurinkolomasta ja uima-altaalla polskimisesta useana vuonna, mutta haaveiluksi se on myös jäänyt. Vaikka olen alkanut ymmärtää hiihtämisen hienouksia, veden jäätynyt muoto ei ole elementtini. Kun sain itseni kiinni kadehtimasta muiden lomakuvia, oli aika korjata tilanne. En nimittäin usko kateuteen vaan toimintaan, joten oli aika lakata valittamasta ja valita kohde.
Loman koitettua lähdimme junalla lentokentälle. Toijalan asemalta samaan kyytiin nousi paljon paikallistakin matkalaukkukansaa. Välietappien myötä kävi ilmi, että osa matkustaa kanssamme samaan kohteeseen. Akaalaisuudesta tuli heti vahva teema matkan ajaksi. Lennolla vaihdoimme eri kaupunginosien kuulumisia, ja johtuiko sitten siitä vai myös hyvistä unenlahjoista, mutta pitkä lento sujui odottamattoman jouhevasti. Matkaseuran ansiosta saimme lisäksi perillä erinomaiset ohjeet lentokenttätaksin suhteen. Kiitokset siis vielä sinne Viialan puolelle – toivottavasti teidänkin reissunne sujui mukavasti!
Akaalaisia oli samaan aikaan päiväntasaajalla toki muitakin. Parissa wa-ryhmässä jaettiin innokkaasti lomakuvia ja kyseltiin, missä nähtävyyksissä kannattaa käydä. Olen sosiaalinen kotioloissakin, mutta maailmalle levittäytynyt oma yhteisö tuntui erityisen rakkaalta ja omalta. Turvalliseltakin.
Lomalla oli aikaa ajatella ja pohdin myös niin sanotun ”oman väen” merkitystä. Tunne tällaisen ryhmän olemassaolosta on tärkeä. Arki vie meitä monia kuin pässiä narussa, mutta kun kiireessä ja stressaantuneena pääsee omiensa joukkoon, syke laskee ja mieli tasaantuu. Huolensa voi jakaa ja ne pienenevät. Viimeaikaiset uutiset vain vahvistavat yhteisöllisyyden merkitystä. Meistä jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja olla osa turvallista ja luotettavaa yhteisöä, oli se sitten harrastus, kaveriporukka tai koululuokka.
Yhteisöllisyyden tunnetta ei toki tarvitse lähteä etsimään päiväntasaajalta saakka. Sitä on nähtävissä lähelläkin. Akaasta löytyy monia harrasteryhmiä ja mahdollisuuksia myös muunlaiseen verkostoitumiseen. Paikallisiin yhdistyksiin kannattaa olla yhteydessä aina, kun kaipaa apua tai vaikka vain seuraa. Meillä on käytössämme melko hyvin erilaisia tapahtumatiloja ja lisää on onneksi jo suunnitteilla. Tilat sinänsä eivät tee ihmisiä onnelliseksi. Se onnistuu vaatimattomissakin olosuhteissa ja lähtee meistä jokaisesta.
Akaalaisuus on mielentila, ja omassa mielessäni se on vahvaa. Tämän minulle todistaa tuttujen kasvojen kohtaamiset meillä ja maailmalla. Esimerkiksi Valkeakosken uimahallissa tapaan oman kylän väkeä viikoittain, ja monesti vitsailemme hyväntuulisesti niitä näitä. Paras letkautus tähän saakka koski sitä, että kaupunki voisi oikeastaan vuokrata meille hallista oman Akaa-radan, ”Ettei tarttis koko ajan koskilaisia väistellä”. Vaikka tilat eivät tee onnelliseksi, niin oma uimahalli saattaisi kyllä talvella auttaa aurinkoloman kaipuuseen. Mutta kuten kaupungin sivuillakin osuvasti todetaan, meillä on jo nyt sekä tilaa että toimintaa. Pidetään lippu korkealla.
Niin, se loma. Se unohtui pian, ja talvi on siitä huolimatta tuntunut pitkältä.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.