Viialan teatterin Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -näytelmän ensi-iltojen toisen näytöksen yleisössä oli tuttu kasvo, kun kirjojen toinen luoja Tiina Nopola, 68, istui katsomossa. Näytelmän loputtua hänelle ojennettiin kukkakimppu, jonka jälkeen Nopola kumarsi lavalla yhdessä näyttelijöiden kanssa.
Viialan teatterissa Nopola ei ollut aikaisemmin vieraillut, mutta Akaa on hänelle muuten tuttu paikka.
– Meillä on kesämökki tässä lähellä Vesilahdella ja kuljemme Viialan ohi usein. Olen iloinen, että nimenomaan Viialassa oli tämä näytelmä, koska nämä ovat itselleni läheisiä paikkoja, jutteli Nopola näytöksen jälkeen.
Ajaton tarina toimii tänäkin päivänä
Viialan teatterin versio Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -näytelmästä sai Nopolalta kiitosta.
– Se oli hauska, ja siinä olleet räppiesitykset olivat hyviä. Poliisi on pantteri oli suosikkini, kehuu Nopola viitaten kohtaukseen, jossa konstaapeli Rillirousku (Mariia Herckman) ja apulaiskonstaapeli Isonapa (Hanna Koppanen) esittävät kyseisen kappaleen.
Myös muu musiikillinen toteutus oli Nopolan mieleen.
– Sound of Music -musikaalikohtaus oli kivasti toteutettu. Se on kyllä käsikirjoituksessakin, mutta oli hauska, että se oli myös tässä. Rakastimme kyseistä musikaalia sisareni kanssa lapsina.
Päärooleissa olleet Aliisa Niemonen (Heinähattu) ja Martta Rantonen (Vilttitossu) olivat Nopolan mukaan ihania. Kehuja sai myös näytelmän toteutus, lavastus ja puvustus.
– Tässä oli noudatettu käsikirjoitusta. Olen aina sanonut, että jos jotain pientä omaa haluaa lisätä, niin se sopii, mutta ohjaaja Kaarina Perola kertoi, että hän haluaa noudattaa käsikirjoitusta. Sekin on tietysti kiva asia, Nopola iloitsee.
Heinähattu ja Vilttitossu -kirjasarjan ensimmäinen teos on Nopolan siskosten ensimmäinen yhteinen kirjajulkaisu. Nopolan mielestä onkin kiehtovaa, kuinka tarina resonoi vielä vuosikymmentenkin jälkeen yleisölle.
– Jotenkin se tässä ajassa vaikuttaa toimivan edelleen, Nopola pohtii.
Heinähatun ja Vilttitossun juhlavuosi
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 35 vuotta ensimmäisestä Heinähattu ja Vilttitossu -kirjajulkaisusta. Yhdessä edesmenneen siskonsa Sinikka Nopolan kanssa uraa lastenkirjallisuuden parissa luonut Nopola kertoo kirjasarjan olevan hänelle erityisen tärkeä.
– Tarinan hahmot ovat minulle rakkaita, sillä Heinähattu ja Vilttitossu kertovat minusta ja siskostani. Minä olin näistä se Vilttitossu. Klassinen esikoinen–kuopus -asetelma, mikä on varmasti monessa perheessä tuttu ilmiö, Nopola muistelee hymyillen.
Nopola kertoo myös muiden tarinan hahmojen merkitsevän hänelle paljon, sillä niitä on vuosien varrella pyöritelty useaan eri otteeseen kirjojen, näytelmien ja elokuvaversioiden merkeissä. Ensimmäisen kirjan Heinähattu ja Vilttitossu jälkeen kirjasarjasta on julkaistu 17 jatko-osaa. Viimeisin niistä, Heinähattu, Vilttitossu ja kana, julkaistiin vuonna 2019. Kyseisen kirjan elokuvaversio sai ensi-iltansa tämän vuoden helmikuussa, ja se pyörii tällä hetkellä elokuvateattereissa.
Heinähatun ja Vilttitossun kommellukset ovat saaneet vaikutteita Nopolan siskosten omien elämien tapahtumista.
– Tässäkin tänään nähdyssä näytelmässä on kohtaus, jossa siskojen isä Matti Kattilakoski (Teemu Polakovski) muistelee kouluaikojansa. Kohtaus on oikeasti Sinikan oma lapsuusmuisto, Nopola paljastaa.
Sinikan opettaja oli koulussa rypistänyt hänen tekemänsä piirustuksen. Sinikka oli tavannut opettajansa myöhemmin aikuisiällä junassa, ja kertonut hänelle tapahtuneesta.
– Opettaja ei ollut tätä muistanut. Hän oli sanonut Sinikalle, että jos näin olen tehnyt, niin pyydän anteeksi, Nopola kertoo.
Heinähattu, Vilttitossu ja Littoisten riiviö -näytelmää esitetään Viialan teatterissa 11. toukokuuta asti.
