Työmarkkinoilla eletään rajua aikaa ammattiliittojen ja hallituksen käydessä asemasotaa. Pelissä on työelämäuudistukset, joilla hallitus tähtää työelämän joustavoittamiseen ja palkkamalttiin.
Hallitus ajaa siis läpi muun muassa irtisanomisperusteiden höllentämistä, ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuutta ja paikallisen sopimisen lisäämistä. Ammattiliitot pelkäävät irtisanomissuojan muutosten ja paikallisen sopimisen olevan työnantajille lupa työntekijän mielivaltaiseen sortamiseen. Tueksi löytyy toki esimerkkejä tapauksista, joissa tähänkin mennessä työnantaja on polkenut työntekijöiden oikeuksia voittojen maksimoimiseksi.
Samaan aikaan kerrotaan kuitenkin myös monien alojen työvoimapulasta, ja siitä mitä työnantajat tekevät osaajien houkuttelemiseksi sekä pitämiseksi. Rakennetaan punttisaleja ja elokuvateattereita toimitiloihin, tarjotaan työmatkaetuja ja isoja virkistysbudjetteja, järjestetään lastenhoitoa ja opintomatkoja.
Työni kautta olen ollut rakentamassa monen organisaation työnantajamielikuvaa. Siihenkin voidaan käyttää rahaa tavoitteellisesti kymmeniä tai satoja tuhansia euroja, koska halutaan hyviä ja motivoituneita työntekijöitä. Kaikki nämä kustannukset kannattaa maksaa, kun osaava työvoima on ainoa tapa varmistaa kilpailu- ja tuloksentekokyky.
AY-liike vastustaa paikallisen sopimisen lisäämistä perustellen, että tähänkin asti on voitu sopia paikallisesti minimiehtoja paremmista ehdoista. No juuri niin monessa paikassa tehdäänkin, silloin kun työntekijän suoritus, tuloksellisuus ja sitoutuminen antavat siihen aihetta. Samalla tiedän kokemuksesta, miten vaikea lusmuiluun ja saikuttamiseen on nykyään puuttua.
Kärjistäen, hallituksen työelämämuutosten ei pitäisi aiheuttaa mitään huolta hyville työntekijöille. Tunnollinen ja tuottava tekijä voi kilpailuttaa työnantajia, ja saa itselleen jatkossakin yhtä hyvät ja paremmatkin edut. Se vaan edellyttää vaivaa; ahkeruutta, oman osaamisen kehittämistä ja usein työn takia muuttamista tai matkustamista.
Lakkoasetta on ladattu koko ajan suuremmilla panoksilla, ja lakkoja toteutuu pääasiassa julkisella sekä teollisuuden aloilla, missä järjestäytymisaste on vielä kohtuullisen korkea. Näillä aloilla on myös pisimmät perinteet sille että samassa työpaikassa ollaan vuosikymmenet, työn perässä ei ainakaan muuteta eikä omaa osaamista kehitetä. Työnantaja on vihollinen, jonka vastuulla kuitenkin kuuluu olla sekä hyvin- että pahoinvointi, krapularokulit ja lasten sairastelut.
Ehkä työelämän uudistukset tuovat nykypäivää myös näille aloille ja työpaikoille. Patruuna-aika on väistämättä ohi, mutta myös julkisen alan työpaikkojen pitää alkaa kilpailla hyvästä työvoimasta. Ylilyöntejä ja väliinputoajia on aina, se ei riipu lainsäädännöstä. Oikeutta jaetaan viime kädessä käräjillä kuten ennekin, ja ehkä uudessa järjestyksessä todellisesti heikompiosaisia voidaan tukea työelämässäkin paremmin, kun ne ottavat itseään niskasta kiinni, jotka kykenevät.
Olli Ristimäki
Kirjoittaja on viestinnän ammattilainen ja perheenisä.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
