”Normista poikkeavuudesta rangaistaan, ellei se ole hyödynnettävissä.”
Näin oli vapaasti suomennettuna kirjoitettu kuvaan, jossa hymyili Petteri Punakuono. Tuo jouluinen kuva tiivisti sen kaiken mielessäni pitkään pyörineen epäsuhdan kirkkaaksi hehkuvaksi valopalloksi.
Neuroepätyypilliset nähdään usein perässä vedettävänä kivirekenä juuri niin kauan, kunnes joku ponkaisee menestykseen keksimällä jotain aivan uutta tieteelle, taiteelle tai markkinoille. Tiettävästi 15–20 prosenttia maailman ihmisistä on neuroepätyypillisiä.
Poikkeavuudesta rangaistaan suorasti ja epäsuorasti. Esimerkkejä on niin paljon kuin on neuroepätyypillisiäkin. Yleensä suora rankaiseminen jatkuu niin kauan, kunnes ympäristö ymmärtää, ettei ole kyse laiskuudesta, yhteistyöhaluttomuudesta tai ilkeydestä. Ongelmallista on, että edelleen harva neuroepätyypillinen on diagnosoitu, eli ymmärrystä ei ole.
Neurokehityksellisten häiriöiden tuomat haasteet yhteiskunnassa alkavat pääsääntöisesti jo päiväkodissa tai koulussa. Einsteinillekin sanottiin koulussa ”sinusta ei ikinä tule mitään”, kun kielten opiskelu ei maistunut. Tiedän muutaman akaalaisenkin, joille näin on lausuttu, kun oleminen ei ole ollut tiukan normin mukaista.
Toiset ovat nuo sanat uskoneet ja lannistuneet, ja jotkut ovat ajautuneet rikollisillekin poluille hakemaan hyväksyntää. Toiset ovat onnistuneet niin sanotusti haistattamaan paskat tälle mielipiteelle ja käyttämään poikkeavia taitojansa myöhemmin muun muassa työllistävinä yrittäjinä. Näin koulussa tarkkaamattomuudesta haukutusta ja rangaistusta lapsesta tulikin aikuisena erittäin hyväksytty yhteiskunnan silmissä, kun poikkeavuus saatiinkin muutettua rahaa tuottavaksi toiminnaksi. Riemastuttava esimerkki yhteiskuntamme kaksinaismoralismista.
Tiesitkö, että Einstein ei käyttänyt sukkia? Sukattomuudestakin saadaan jo pienille lapsille halutessa elämää suurempi ongelma. Sukattomuus ei tehnyt Einsteinista neroa, mutta olisiko nerouteen liittynyt neuropsykiatrista poikkeavuutta aistisäätelyssä, mikä sai suosimaan sukattomuutta.
Kuvittele itsellesi päällesi asu, joka olisi aivan liian tiukka tai karhea kuin hiekkapaperi. Se voi olla aistiyliherkän tuntemus vaikkapa niistä sukista. Pystyisitkö itse käyttämään sellaista koko päivän?
Joulunajan kunniaksi voidaan vielä hetki pohtia joulupukkia. Joulupukki on nähtävästi löytänyt mukavat ja toimivat vaatteet käytettäväksi ympäri vuoden. Joulupukilla on ihailtavaa erityistä mielenkiintoa ja paneutumista elää elämäänsä tekemällä joulua vuodesta toiseen. Joulupukkia ei näy muissa vuoden juhlissa. Hän taitaa olla tyytyväinen eloonsa muorin kanssa kaksin.
Lasten jakaminen kiltteihin ja tuhmiin on kyllä melko mustavalkoista ajattelua. Onkohan Joulupukkikin kirjolla?
Onneksi joulupukki on saanut valjastettua oman erityisyytensä yhteiseen hyvään ja saa elää omannäköistä elämäänsä rauhassa, ja toivottavasti onnellisena.
Millainen olisikaan yhteiskunta, jossa jo lapsena pääsisi Petteri Punakuonon ja joulupukin reen kyytiin lentämään kivireen sijaan?
Tinja Lahdenmäki
Kirjoittaja on äiti, yrittäjä perheyrityksessä sekä basisti.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
