Tahdon totutella jo lomaan – Kuitenkin tämä tai tuo asia vaatii vielä ”reaktiota”, ”lyhyttä keskustelua” tai ”ennakointia”, ja kollegat vastaavat sähköpostiensa automaattivastauksien suojistakin minuuteissa

Profile Image of Forum Akaa

Markus Mantere.

Saatat lukea tätä leppoisissa juhannuspäivän tunnelmissa, toivottavasti helteen helliessä ja hyvässä seurassa. Mahdollista on sekin, että

kädessäsi on perinteinen paperilehti ja juhannuksen vietto on jo muutaman päivän takanapäin. Kummassakin tapauksessa tilanne on kuitenkin sama: päivän pidennyttyä aikansa nyt mennään vähitellen taas kohti pimeyttä, loskaa ja lohkolämmittimiä. Syyskuu, repaleinen lokakuu ja vielä julmempi marraskuu odottavat jo nurkan takana.

No, näinhän asiaa ei toki kannata ajatella – sallittakoon tässä yhteydessä pieni pessimistinen provokaatio arvon lukijan suuntaan. Monilla meistä koko kesähän ei oikeastaan ole toden teolla edes alkanut, ja kuitenkin viisasteleva kolumnistimme alkaa jo heittää kiviä rattaisiin muistuttelemalla itsestäänselvyyksiä päivän pituudesta! Ydinkesä on vasta onneksi edessä, ja siitä on syytä nauttia, kukin tavallaan.

Opetusorganisaatiossa, jossa työskentelen, on tätä kirjoittaessani virtuaalinen pöydäntyhjennys kiivaimmillaan. Vaikka useimpiin asioihin palataankin konkreettisemmin elokuussa, vaatii kuitenkin tämä tai tuo asia vielä ”reaktiota”, ”lyhyttä keskustelua” tai ”ennakointia”. Teams laulaa ja puhelin soi. Kollegat vastaavat sähköpostiensa automaattivastauksien suojistakin minuuteissa.

Itsekään en tässä näennäisen kiireisessä loppukirissä ole mikään ulkopuolinen tarkkailija, vaan yhtä lailla syyllinen viimeisten päivien sähläykseen. Yhteisöissä varmaankin tarvitaan ”viimeinen puristus”, jonka jälkeen huoahtaa. Iltapäivälehtien kestoaihe tosin on vuosittain se, että lomalle ei saa koskaan jäädä, tai siltä palata, liian äkkinäisesti vaan vähitellen, uutta tunnustellen. Olisiko venytetty torilounas tähän kohtaan paikallaan? Tahdon totutella jo lomaan – ettei muuten vaan sattuisi mitään! Ehkä virkistävä olut myöhemmin iltapäivällä?

Juhannus on näillä lakeuksilla erityinen keskikesän ja hedelmällisyyden juhla. Muinaissuomalaisuudessa juhlittiin säänjumala Ukkoa ja katolinen kirkko puolestaan sijoitti keskikesään Johannes Kastajan syntymäjuhlan 1300-luvulla.

Monenlaiset perinteet ovat edelleen voimissaan, eikä kovaääninen meluaminenkaan ole lainkaan uusi keksintö. Sellaisen on uskottu tuottavan onnea, hyvää satovuotta ja karkottavan pahoja henkiä. Erilaisten saunavihtojen sitominen, kukat tyynyn alla, ja alasti käyskentely, milloin järvessä, pellolla, kukkaniityllä, tai milloin missäkin, kuuluvat kaikki tähän vanhaan suomalaiseen keksittyyn menneisyyteen, jota elämme todeksi kerran vuodessa.

Naimattomia neitoja patriarkaalisen perinteen ohjeistus usein nöyryyttää: eräs, sattumalta peräti Akaasta kotoisin oleva uskomus on, että naimaonnea tulee kysyä sialta. Jos sika suvaitsee röhkäistä, saattaa onni olla suotuisa, kärsäkkään kohtalokas hiljaisuus puolestaan lupaa sinkkuvuosille jatkoa. Kaikenlaista ne menneisyyden setämiehet ovatkin keksineet.

Iltapäivälehtien varoittelusta huolimatta heittäydyn nyt lomailun syvään päähän ilman totuttelua ja toivotan lukijoille hyvää keskikesää ja myös sen jatkoja!

 

Markus Mantere

Kirjoittaja on toipuva virkamies ja vt. kesämuusikko.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa