Ihminen on arvokas ja tärkeä, kun on kiire. Ihmiselämällä on merkitystä, kun kalenteri on täynnä menoja. Elämän tarkoituksena on jättää oma kädenjälki, jota voi ylpeillen osoittaa sanoen ”Minä sain tuon aikaan”. On tärkeää olla tehokas. Vain voittaminen on olennaista – olipa kyse sitten työelämästä tai siviilielämästä. Oma tahto on saatava läpi vaikka hampaat irvessä. On sulaa laiskuutta istua, katsella ikkunasta ulos ja ihmetellä kaikessa rauhassa ympäröivää maailmaa.
Vai onko sittenkään? Nykymaailmassa tunnutaan ihannoivan tehokkuutta ja kiireisyyttä, mutta missä on levon, joutilaisuuden ja läsnä olemisen ihannointi? Missä on aitojen, lempeiden ja ajan ulottumattomissa olevien kohtaamisten ihannointi?
Vaikeuksien, vastoinkäymisten ja menetysten edessä ihminen kuin itsellään siirtyy olemaan läsnä itsessään ja elämässään, tässä maailmassa. Vaikeuksien, vastoinkäymisten ja menetysten edessä aika ja kiire katoaa. Kaikki epäolennainen katoaa ja kaikki olennainen elämässä siirtyy aistittavaksi, tunnettavaksi ja elettäväksi joka solulla. Myös aito, lapsenomainen ilo tai vaikkapa luonnon kauneus saa aikaan sen, että ihminen siirtyy olennaisen ääreen ja kaikki epäolennainen katoaa ympäriltä.
Usein tunnutaan ajattelevan, että elämän pitäisi olla helpon letkeää ja ettei elämässä kuuluisi olla vaikeuksia. Miksi sitten vaikeudet, vastoinkäymiset ja menetykset nostavat ihmisen eteen kaiken sen olennaisen ja hyvän, jota elämässä ja maailmassa on? Ja jo lähtökohtaisestikin elämä on ainaista muutosta, kasvua ja luopumista, mutta pahaa elämä ei siitä huolimatta ole.
Olen kuullut monen ihmisen sanovan, etteivät he uskalla pysähtyä, koska he pelkäävät, mitä sitten tapahtuu, kun kiire ja ainainen juokseminen lakkaa ja pysähtyy oman itsensä ääreen.
Saksalainen henkinen opettaja Eckhart Tolle sanoo kirjassaan Läsnäolon voima, että ”Pelko kaikissa muodoissaan – levottomuus, ahdistuneisuus, jännittyneisyys, stressi, huolestuneisuus – syntyy liian suuresta määrästä tulevaisuutta ja riittämättömästä määrästä nykyhetkeä. Anteeksiantamattomuus kaikissa muodoissaan – syyllisyydentunne, pahoillaan oleminen, kauna, valittaminen, murheellisuus, katkeroituminen – syntyy liian suuresta määrästä menneisyyttä ja riittämättömästä määrästä nykyhetkeä.”
Eckhart Tolle sanoo kirjassaan lisäksi, että ”Mikäli olet joskus ollut tilanteessa, jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta, tiedät, ettei se ollut ongelma. Meillä ei ollut aikaa pyöritellä sitä ja tehdä siitä ongelmaa. Todellisessa vaaratilanteessa mieli pysähtyy. Koko huomiosi on nykyhetkessä, ja jokin paljon voimakkaampi ottaa ohjat. Sen takia tavalliset ihmiset ovat kyenneet yhtäkkiä uskomattomiin urotöihin. Hätätilanteessa joko selviät tai sitten et. Kävi kummin tahansa, ongelmaa ei ole.”
Todellisuudessa ihminen on arvokas ja tärkeä omana itsenään – ilman kiirettä, ilman voittoja tai mahtipontisia kädenjälkiä.
Riikka Gallén
Kirjoittaja on julkisten rakennusurakkahankintojen juridiikan syövereissä työskentelevä varatuomari.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
