Anna ja Anatolii Snizhkon perhe odottaa joulua Viialan kodissaan. Nyt perheen tytär, pieni Solomiia, on jo reilut kaksi vuotta vanha, joten suomalainen joulu näkyy myös lapsen tarkkoihin silmiin. Annan äiti, Nila-mummu, kaipaisi kovasti jo Viialasta kotiin Ukrainaan. Lähestyvä joulu ei helpota asiaa, sillä paljon rakkaita perheenjäseniä on Ukrainassa. Ikävä omaan kotiin ja omaan maahan on kova. Joulu on perinteisesti Ukrainassa perheen ja suvun juhla.
Ukrainassa joulua juhlitaan pitkään
Ukrainassa joulun juhlintaan käytetään monta viikkoa.
– Meillä on oikea juhlakausi, Anna kertoo.
Yleensä joulua aletaan valmistella ja juhlia jo 19. joulukuuta, ja siitä se jatkuu aina tammikuun puoliväliin saakka. Ensimmäisenä joulun ajan tapahtumana Pyhä Nikolaus tuo lapsille lahjan tyynyt alle juuri tuolloin 19. joulukuuta. Vaikka lapsi olisi jo isokin, odotus tyynyn alta löytyvästä lahjasta on yleensä kaikkien mielissä.
– Muistan, kun nyt jo aikuinen tyttäreni, käänsi vielä kaksitoistavuotiaana tyynyt ylösalaisin, kun etsi mitä Nikolaus on hänelle tuonut, Anna nauraa.
Koulussa lapset kertovat toisilleen, minkä lahjan Nikolaus oli tyynyn alle kullekin piilottanut.
– Tuosta päivästä alkaa oikeastaan joulukausi. Sitten tammikuun 13.–14. päivä sanomme heipat joululle ja uuden alkaneen vuoden juhlinnalle, Anna kertoo.
Juhlapäivät vaihtelevat eri puolilla maata
Joulu on ehdottomasti perheen ja suvun yhteistä aikaa, mutta jokainen perhe ja suku juhlii sitä omalla tavallaan ja pitää yllä haluamiaan perinteitä. Juhlinta-ajat ja päivät hieman vaihtelevat riippuen siitä, asuuko perhe Itä- vai Länsi-Ukrainassa.
– Me Kiovassa juhlimme sitten kaikki päivät. Iloa ja riemua ei ole koskaan liikaa, ja kannattaa hyödyntää kaikki juhlan aiheet ja päivät, Anna hymyilee.
Läntisessä Ukrainassa juhlinta seurailee katolilaista perinnettä, ja joulua juhlitaan 24.–25. joulukuuta.
– Joulupukki tosin liikkuu ja näkyy koko juhlakauden ajan – milloin missäkin. Sellaista yhtä joulupukkipäivää ei ole. Lahjojen jakaja on meillä enemmänkin pakkasukko, Anna kertoo.
Itä-Ukrainassa joulua on juhlittu perinteisesti tammikuun 6. ja 7. päivä. Se juontaa juurensa ortodoksisesta perinteestä. Kuudennen päivän illalla perhe kokoontuu yhteen syömään 12 ruokalajin päivällisen. Tammikuun 7. päivä on kaikilla vapaapäivä töistä.
– Tämä perinne tulee vahvasti Venäjän suunnalta, ja nyt käytävän sodan vuoksi monet haluavat eroon kaikesta sieltä tulevasta. Luulen, että jatkossa joulun juhlintaankin saattaa tämän vuoksi tulla enemmän läntisiä piirteitä, Anna miettii.
Lahjat lapsille tuo pakkasukko ja lumityttö
Vaikka läntinen joulupukkiperinne on voimissaan myös Ukrainassa, niin perinteisesti lahjoja jaetaan ihan toisten hahmojen toimesta.
– Joulua siis juhlitaan 24.–25. joulukuuta ja 6.–7. tammikuuta perheistä ja perheen perinteistä riippuen, mutta välissä on tietysti uusi vuosi. Pakkasukko, Ded Moroz, ja lumityttö, Snegurochka, jakavat lapsille lahjoja vuoden viimeisenä päivänä 31. joulukuuta. Tämä parivaljakko on meillä se meidän joulupukki. Yleensä he liikkuvat kahdestaan, Anna vertailee.
Uusi vuosi on iso ja iloinen juhla. Syödään, juodaan ja pidetään hauskaa.
Pöytä täyttyy kasvisruoista
Perinteisen joulupäivällisen ruoka on kasvisruokaa. Se ei saa sisältää lihaa eikä kananmunia. Kalaa voi halutessaan käyttää.
– Puhdistamme mielemme ja elimistömme. Lihaa voi syödä sitten taas joulun paastokauden jälkeen, kun Kristus on noussut, Anna selittää perinnettä.
Perinteiseen jouluateriaan kuuluu 12 erilaista ruokalajia. Varenikit eli jauhoista valmistetut, pienet täytetyt puolikuun muotoiset nyytit, ovat perinteinen jouluaterian ruokalaji. Näitä nyyttejä voidaan täyttää esimerkiksi perunalla, sienillä, kasviksilla ja sillä kalalla.
– Varenikeja syödään toki läpi vuoden, mutta joulupöytään ne kuuluvat ihan ehdottomasti, Anna kertoo.
Anatolii on Suomessa ollessaan käynyt paljon kalassa. Niinpä kalaa on luvassa myös Snizhkojen joulupöytään.
– Haukia olen saanut todella paljon. Niistä olen tehnyt muun muassa kaviaaria, ja parhaillaan teen hauista kuivattua kalaa, Anatolii kertoo.
Hauen lisäksi hänen saaliikseen on päätynyt ahventa ja kuhaa. Jouluherkkuja kalasta on siis tiedossa.
Juomaksi joulupöytään Ukrainassa on perinteisesti valmistettu usvaria. Nila-mummun lapsuudessa usvaria tehtiin kuivatuista omenan ja päärynän siivuista, mutta nykyisin reseptiä varioidaan rusinoilla, luumuilla ja muilla kuivahedelmillä, jopa hunajalla.
– Kuivatut hedelmät likoavat vuorokauden vedessä. Näin kaikki hedelmien aromit ja maku saadaan juomaan, Anna kertoo.
Lapset lähtevät laulukierrokselle
Perinteisesti perhe kokoontuu 6. tammikuuta suuren pöydän ääreen, jossa suvun pää, isä, istuu pöydän toisessa päässä ja äiti toisessa. Muu suku on pöydän ympärillä. Huoneen nurkassa on pyhä kulmaus, jossa on ikoni. Lattialle ikonin eteen on laitettu kuivattua ruohoa, ja ikonin edessä on vehnälyhde. Lattialle ja ikonin ympärille on laitettu ristipistotyöt, jotka perheen äiti on tehnyt kapioina naimisiin mennessään. Kun aluksi on rukoiltu, tarttuu perheen isä aterimeen, lusikkaan tai haarukkaan, ja siitä alkaa iloinen yhteinen jouluruokahetki.
Illalla ruokailun jälkeen lapset pukeutuvat eläinhahmoihin, kantavat sylissään vehnälyhdettä ja kiertelevät naapuritaloissa toivottamassa onnea ja laulamassa lyhyitä lauluja.
– Näistä he saavat palkaksi karkkia, leivonnaisia tai rahaa. Naapureille voidaan käydä viemässä leivonnaisia tervehdykseksi myös aikuisten toimesta. Kaikin puolin toivotellaan toisillemme hyviä tulevia aikoja ja sitä, että asiat järjestyvät, Anna kertoo.
Anna kertoo, että kuuset pidetään Ukrainassa usein pitkään.
– Sieltä joulukauden alusta joskus jopa tuohon tammikuun puoliväliin, jolloin päätämme joulun ja uuden vuoden juhlien ajan. Tämä ajanjakso on meillä täynnä iloa, satuja ja mysteereitä, Anna huokaa.
Kukka Salmiovirta
Lue myös:
