Puolentoista vuoden ajan maailmaa ryöpyttänyt pandemia on ollut varsin monimuotoinen stressitesti. Herkästi leviävä, terveydelle vaarallinen ja viheliäisesti muuntautuva virus on paitsi koetellut terveydenhuollon kantokykyä, taloudellisia rakenteita ja jokaisen tavan tallaajan pinnaa, myös asettanut eteemme hankalia moraalisia päätöksentekotilanteita.
Valtakunnan tasolla on pitänyt arvioida, mitä toimintoja on suljettava, millaisia palveluja rajoitettava ja millä tavoin ihmisten kokoontumisia minimoitava. On täytynyt punnita, mikä milloinkin on riittävää ja mikä puolestaan välttämätöntä. Kaiken lisäksi tätä riittävää ja välttämätöntä on pitänyt suhteuttaa jokaisen ihmisen perusoikeuksien toteutumiseen.
Tässä vaiheessa, kun rokotteita on jo hyvän aikaa ollut saatavilla, on myös tullut tarpeen pohtia, miten rokotettuihin, rokottamattomiin ja taudin sairastaneisiin tulisi suhtautua. Mutta rokotekysymykseen liittyy myös jokaisen henkilökohtainen päätös. Sen päätöksen moraalinen tulokulma aukeaa yksilöiden omien oikeuksien ja yhteisten velvoitteiden kohtaamisesta.
Tekeekö jokainen vain omaa terveyttään koskevan päätöksen, vai liittyykö kuvioon myös velvollisuus välttää toisille aiheutuvia terveysriskejä?
Kun tarkastelun rajaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisten oikeuksien ja intressien tasolle, päätöksenteko on suhtkoht simppeliä: jos minulle tarjotun tiedon valossa koen, että rokottautumisesta saatavat hyödyt peittoavat siitä mahdollisesti aiheutuvat haitat, menen piikille. Jos taas koen mahdolliset haitat ja niihin liittyvän epävarmuuden rokottautumisesta saatavia hyötyjä suuremmiksi, säästän olkapääni pistokselta.
Kysymyshän on ainoastaan omaa terveyttäni koskevasta päätöksestä aivan kuten sekin, menenkö kevään viimeisille, seitinohuille jäille ahvenia narraamaan vai en.
Tilanne monimutkaistuu, mikäli päätöksen seuraukset ulottuvatkin omaa napaani kauemmas. Jos valinnalla on vaikutusta yleisen terveystilanteen kehittymiseen, kysymys ei enää vertaudukaan vain varomattomaan pilkkireissuun. Tällöin tulisi kai ajatella, että henkilökohtaista vapauttani rajoittaa päätöksistäni muille koituva haitta. Hankaluus syntyy siitä, ettei kukaan osaa kertoa haitan suuruutta tai nimetä yksittäisen päätöksen johdosta kärsimään joutuvia – tällaista tietoa ei ole olemassakaan.
Ja tuskinpa kenenkään henkilökohtainen päätös erikseen tarkasteltuna mullistaisi laumasuojan saavuttamista, vaikuttaisi ratkaisevasti viruksen mutatoitumiseen tai kääntäisi kansallisten tartuntalukemien kurssin. Mutta huolimatta siitä, että jokaisen henkilökohtaiset päätökset vaikuttavat laajempiin prosesseihin häviävän vähän, juuri näistä häviävistä vaikutuksista prosessit viime kädessä syntyvät.
Kaikkein hankalimmat yhteiskunnalliset ja globaalit ongelmat taitavatkin kummuta juuri rajallisesta kyvykkyydestä hahmottaa yhteinen hyvä ja osallistua sen edistämiseen.
Ossi Heino
Kirjoittaja tutkii työkseen pahoja asioita ja tasapainottaa tilannetta vapaa-ajan hyvillä asioilla.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
