Luen parhaillaan lahjaksi saamaani, Pulitzer -palkittua Richard Powersin kirjaa Ikipuut. Olen vasta sivulla 177 mutta kirja on jo herättänyt pohtimaan puiden merkitystä minun elämässäni. Puut ja erityisesti metsä merkitsevät minulle paljon. Kuten noin viidelle miljoonalle muullekin suomalaiselle.
Lapsena meillä oli kesällä tapana odottaa töistä palaavia vanhempia pyörätien varren vaahterassa. Omat lapseni ovat kiivenneet kotipihan omenapuuhun ensimmäisen kerran kaksivuotiaina. Esikoista rohkaistiin ja autettiin, jälkimmäiset kaksi ovatkin sitten löytyneet puun oksilta yllättäen ja pyytämättä sekä ihan liian usein.
Asun metsän reunassa korkeiden mäntyjen alla, aivan kuten lapsenakin. Aiemmin Helsingissä asuessa minua vetivät puoleensa kantakaupungin reunoilla sijaitsevat, vihreät lähiöt missä lepät hulmusivat tuulessa.
Ihan tuosta vain en näitä asioita ole alkanut pohtimaan, vaan kasvit ja puut kiinnostavat jo pitemmän ajan takaa. Joudunkin pinnistelemään, jotta pysyn erossa kasiluokkalaisemme kasvion rakentamisesta. Kuulin muuten juuri työpalaverissa, että erään ikäiseni (nelikymppisen) kollegan äidillä on tallessa täydellinen kasvio kouluajoiltaan. Sellainen on silmissäni Fort Knoxin kultavarastoihin verrattava aarre! Kasvioon on kuulemma huolella talletettu kuivatut kasvit, niiden latinankieliset nimet, alaluokat ja kasvualueet. Suunnittelen aloittavani oman kasvion keräämisen. Usein nämä jäävät suunnitelman tasolle, mutta eipä ainakaan tule tekemisen puutetta, kun things-to-do-before-I-die -lista on pitkä!
Mutta takaisin asiaan. Metsän reunassa asuminen on meille suomalaisille helppoa, sillä maamme pinta-alasta noin 70 prosenttia on metsää. Uskon, että ihminen hakeutuu metsän tai meren lähelle intuition voimalla ja osin tiedostamattaankin. Puut tuovat turvallisuuden tunnetta. Edesmenneen vaarin pihasta kerättyjen tammenterhojen virkeiden taimien kasvua seurataan mielenkiinnolla omassa pihassamme. Sitä tuntee itsensä aika suureksi pienen puuntaimen edessä, mutta vaakakupit kääntyvät ajan kuluessa. Esimerkiksi Visavuoren valtavat tammet ovat katselleet Vanajalle kauan ennen minua ja siellä ne hiljaisina seisovat myös minun jälkeeni. Omalla pihallamme kolmannen kesän versoja ojentelevista tammivauvoista toivottavasti joku todistaa tulevaisuudessa satoja ja taas satoja peurakantoja, jotka kesäöisin parturoivat vaivalla laitetut istutukset.
Metsä on meille tärkeä yhtä lailla teollisuuden kuin vapaa-ajankin näkökulmasta. Puiden lomassa liikkuminen vähentää stressiä ja rauhoittaa ja tarjoaa monelle myös elinkeinon. Korona-aika on lisännyt kansallispuistojen kävijämääriä ja sosiaalisesta mediasta onkin voinut katsoa samaa upeaa kuvaa kallion kielekkeeltä useamman kaverin profiilissa. Majesteettisen upeilla näköaloilla siunatut ja sen myötä valtavan suositut kohteet ovat osa kokonaisuutta, mutta ihan lähimetsässäkin voimaantuu. Lähipoluilla voi olla helpompi rentoutua, kun on vähemmän vastaantulijoita eikä paineita kuvien postaamisesta. Harva näin suosittu ja hyvä harrastus on täysin ilmainen ja jokaisen saatavilla.
Tanja Salminen
Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa
