Sen, että Stora Enso sulkee Veitsiluodon paperitehtaan, ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä – ei varsinkaan tehtaan työntekijöille. Asiaa voi lähestyä vaikka kysymällä, kuinka moni tehtaan työntekijä tilasi kotiinsa vuosina 1915–2017 paperilla ilmestyneen maakuntalehden Pohjolan Sanomat tai kuinka moneen kemiläiseen kotiin tipahtaa aamuisin postiluukusta Lapin Kansa, joka sanoo olevansa Pohjolan Sanomien prillinen. Veikkaan, että paperilehden tilaajia ei paljon joukossa ole.
Vaikka Veitsiluodon tehdas ei sanomalehtipaperia valmistakaan, kaikenlaisen paperin tarve maailmalla hiipuu. Digitalisaatio jyllää muuallakin kuin mediassa. Jos ei ole kulutusta, ei ole teollisuuttakaan.
Yllätys, tosin sekin enää vähäinen, tässä on se, kuinka huonosti metsäteollisuus on sittenkin valmistautunut rakennemuutokseen. Jo pitkään on tiedetty, että työttömäksi tulee lähivuosina jäämään tuhansia ihmisiä, mutta edelleenkään ei voitoilla etsitä uusia innovaatioita siihen tahtiin kuin luulisi. Mitä muuta osattaisiin tehdä kuin paperia? Veitsiluodossakin olisi ollut aikaa muuttaa tehtaan tuotantosuuntaa vuosikymmenet, mutta eihän sitä tietenkään tehty, koska vanhalla mallillakin saatiin rahaa omistajille kohtuullisesti.
Tätä kirjoittaessani Suomen hallitus on kaatumassa muun muassa turpeeseen. Keskusta haluaa muun muassa, että ilmastonmuutospäätösten johdosta ahdinkoon joutuneet turvetuottajat pelastetaan. Koska työväenliike ajaa maan kriisiin nousemalla kysymään, milloin valtion tai muiden omistamat metsäyhtiöt alkavat todella etsiä uusia innovaatioita, jotta tehtaiden työntekijöille saadaan uutta työtä. En usko, että tällaista mielenilmaisua koskaan nähdään, hallituskriisistä puhumattakaan.
Nyt uskotaan sellun keittoon, mutta tämäkin on kuin villieläimen kesyttämistä. Vaikka kuinka villieläintä ruokkii ja hoivaa, jonakin päivänä se lähtee.
Olin aikoja sitten vaimoni kanssa Viialan vaneritehtaan 125-vuotisjuhlassa. Siinä tanssin pyörteissä ja hyvää konjakkia maistellessamme pohdimme UPM:n pääjohtaja Juha Niemelän hetkeä aikaisemmin pitämää juhlapuhetta, kuinka korkeajalosteista vaneria Viialassa tehdään. Siinä oli puun jalostaminen Suomessa huipussaan. Mitä Viialassa nyt tehdään?
En halua ilkeillä, mutta vilkaiskaa edes, mitä ympärillä tapahtuu. Rakennemuutokset ovat tosiasioita ja hallitsemattomina hirveitä asioita. Ei Veitsiluodon tehtaiden työntekijätkään ole turha joukko, jonka kohtaloa mietitään vasta sitten, kun tehdas päätetään sulkea. Nyt ollaan monella tavalla myöhässä, ja sulkemispäätös vaikuttaa hallitsemattomasti ehkä maakuntaa laajemminkin.
Yksinkertaisia työpaikkoja Suomeen ei enää synny ja sukupolvet eivät enää työllisty samaan tehtaaseen. Jokaisesta nuoresta on tehtävä moniosaaja, joka pärjää elämässään hyvin monessa ammatissa. Ammattikoulutus on nostettava takaisin sille kuuluvaan arvoonsa.
Paperilehti on kohta katoavaa kansanperinnettä. Olen seurannut hallituskriisiä pääasiassa älypuhelimeni kautta. Tilaamani sanomalehden toimittaja seisoo puolestani Säätytalon portailla ja kertoo reaaliaikaisesti, mitä tapahtuu. Ikävä kyllä hyvin vähän tapahtuu, mutta tarpeeksi, että seuraavana aamuna huomaan painetun lehden olevan vanhaa tietoa täynnä.
Juha Kosonen
Kirjoittaja on päätoimittaja emeritus.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
