”Kuntamme yhteiset asiat ovat kaikki sekasotkussa, ja tarwitsewat parannusta; ollaan muka toimessa saada kunnallishoitoa, joka ehkä nämä sekasotkut selwittäis; mutta en tiedä miten onnistutaan sen toimeen panossa, kun enimmistä kuntamme miehistä on niitä entisellään olijoita, jotka täysin woimin kokewat wastustaa nykyajan pyrinnöitä ja jotka punnitsewat taitoa rikkaudella […].”
Hallinnollisia uudistuksia on tehty maailman sivu. Yllä oleva lainaus on Suomettaresta (4.5.1865), johon nimimerkki K-n Kerimäeltä kirjoitti mietteitään pari kuukautta sen jälkeen, kun asetus kunnallisesta itsehallinnosta maaseudulla oli astunut voimaan alkuvuodesta 1865.
Erityisesti maaseudulla maallisen ja hengellisen hallinnon yhteys oli ollut vahva, ja seurakunnat olivat hengellisten asioiden lisäksi vastanneet myös kansanopetuksesta ja vaivaishoidosta. Nyt kansanopetus ja köyhäinhoito siirrettiin kunnille. Tämän hallinnollisen uudistuksen keskeisenä tavoitteena oli luonnollisesti järkeistää ja tehostaa valtion toimintaa.
Maaseutukunnat aloittivat toimintansa käytännössä vailla omaisuutta, sillä seurakuntien omaisuus ja kiinteistöt jäivät seurakuntien haltuun. Kuntien toimintakentän laajetessa myös niiden omaisuus alkoi karttua, kun tonttimaata hankittiin ja rakennettiin kansakouluja, vaivaistaloja, sairaaloita ja kunnantaloja.
Aluksi kunnat rahoittivat rakennushankkeitaan lähinnä valtiolta saaduin lainoin, mutta vielä nykyäänkin käytössä oleva valtionapujärjestelmä luotiin jo 1800-luvun loppupuolella. Rahan ohjaava vaikutus oli suuri, ja valtionapujärjestelmän luominen näkyi aivan konkreettisesti suoranaisena vaivaistalojen rakentamisaaltona 1890-luvulla.
Valtion rahallinen tuki toi kuitenkin mukanaan myös valvontaa ja paikallisella tasolla painetta aikaisempaa yhdenmukaisempaan toimintaan. Tietyllä tapaa koko kunnallisen itsehallinnon ajan paikallisen tason ja valtion suhde on ollut jännitteinen. Valtio on kuin vanhempi, joka rahoittaa aikuisen lapsensa elämää: toisella on toki omat tulot, vastuut ja itsehallinto, mutta kumminkin tekee mieli siihen rahankäyttöön ja asioiden hoitamiseen puuttua – kun sen viidesosan verran toisen eloa ja oloa kerran kustantaa.
Kuntiin liitetyt kansallisen tason tavoitteet eivät ole kadonneet minnekään, kuten pitkään käynnissä ollut sote- ja maakuntauudistus osoittaa. Saa nähdä, millaisen kunnan asioista tulevan nelivuotiskauden jälkeen ehdolle asettuvat kuntavaaliehdokkaat pääsevät päättämään. Joka tapauksessa toivon, että kuntavaalit ja kunnallispolitiikka kiinnostavat kuntalaisia myös siinä tapauksessa, että kuntien tehtäväkenttä nykyisestä supistuu.
Susanna Noki
Kirjoittaja on humanisti (FM, Suomen historia) & hallintotieteiden ylioppilas
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
