Olin ehkä 9-vuotias, kun kysyin äidiltäni, että onko nämä kristallikruunun kristallit pakko irrottaa ja pestä juuri jouluksi. Äidin mielestä oli, sillä jos niitä ei putsata jouluksi, niin koska sitten. Minä päätin silloin, että aikuisena minun kotonani ei ikkunoita pestä tai sisäkattoja pyyhitä joulua varten. Perhe ei mitenkään voi nauttia siitä, että äiti menee jouluaattona kahdeksalta nukkumaan, koska on niin väsynyt kaikesta suorittamisesta.
En ole ihan varma olenko täysin onnistunut tavoitteessani, sillä jouluvalmistelumme sisältävät lahjashowta, lanttulaatikon vääntämistä ja perunalaatikon imeltämistä ihan riittämiin. Organisaattori minussa on tehnyt jouluja varten listat ruuista ja suunnitellut perheen puolesta siivousvastuut.
Onneksi jouluvalmisteluihimme kuuluu myös rentoa yhdessäoloa. Joulusiivouksen siivittämiseksi meillä raikaa Jarkko Aholan joululevy, ja perhe hoilaa mukana kukin omissa puuhissaan. Piparkakkujen leipomista tärkeämpi joulutunnelman tuoja minulle on Reko-lähiruokaringin jonossa ystävien kanssa pakkasessa nautittu glögi tai anopin kanssa Laitikkalan lihakauppaan tehty kinkunhakureissu.
Jos joulun alla pinnani uhkaa kiristyä, istun alas, otan lasillisen punaviiniä ja mietin missä voisin oikaista. On oikeasti hyvä vinkki himmentää valoja, jos ei ehdi pyyhkiä pölyjä tai ostaa laatikot valmiina, jos ei niiden tekemiseen halua paneutua. Olennaisinta minulle on ollut ymmärtää, että kaikki jouluun liittyvät paineet ovat itseni asettamia ja minä voin luopua niistä, jos siltä tuntuu.
Lapset, mies, oma äitini tai edes anoppi eivät odota ihmeitä. He osaavat kyllä arvostaa koristeita ja ruokia, mutta oikeasti heille on ihan sama millaiset lautasliinat joulupöydässä on.
Välillä olen kyllä ollut vähän turhankin vapaa kaikista paineista ja suoranainen huithapeli. Kerran aatonaattona jääkaappi oli niin täynnä, että vein jauhelihakeiton jämän muovipurkissa terassille. Toukokuussa aloimme mieheni kanssa laittaa terassia kesäkuntoon, ja grillin takaa löytyi kyseinen jauhelihakeittopurkki. Samalla huomasimme, että terassin vieressä hiekalla pötkötti joulukuusen raato.
Toisena vuonna sain lokakuussa veljeltäni upean kurpitsan, josta koversin keittoaineet ja tein kuoresta kurpitsalyhdyn portinpieleen. Kerran olin jo siivoamassa hieman nuupahtanutta kurpitsaa pois, mutta se olikin jäätynyt kiinni. Seuraavalla viikolla joku toi kurpitsan viereen hautakynttilän. Joulun alla kurpitsamössön päälle ilmestyi tonttulakki.
Kummastakin tapauksesta olemme ystävieni kanssa saaneet monet hyvät naurut. Äidilleni ei koskaan kävisi noin, mutta aina ei voi tytöstä polvi parantua. Tai sitten ennen ei ollutkaan paremmin.
Entä mitä tapahtui joulukuusen raadolle? Se päätyi Toijalan sataman kesäteatteriin Seitsemän veljeksen joulukuuseksi ja muuttui samalla kulttuuriteoksi. Tänäkin vuonna taidan odottaa pitkälle kevääseen, jos vaikka joku taiteilijaryhmä tarvitsisi kuusenraatoa. Tai sitten poltan sen takassa juhannuksena ja muistelen kuinka mukava joulu meillä taas oli.
Erika Löövi
Kirjoittaja on jouluihminen, joka rakastaa ruuanlaittoa, mutta inhoaa imurointia.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
