Kutsuin kaukaiset ystäväni syntymäpäiväjuhlilleni. Niitä ei ollut vietetty 50 vuoteen. On toki perheen kanssa syöty syntymäpäiväkakkua, mutta varsinaiset juhlat ystävien kanssa ovat jääneet järjestämättä.
Nyt olikin aikamoinen tenkka poo! Ensin kutsuvieraita kertyi yli sata, mutta koronan takia juhlien järjestäminen joutui vaakalaudalle ja lopulta kutsuin vain 18 lähintä ystävääni, jotka olen tuntenut lähes koko elämäni ajan.
Juhlien järjestäminen kannatti. Niistä jäi lämpimät muistot. On arvokasta, jos saa säilyttää ystävyyssuhteita, jotka ovat syntyneet jo lapsena. Sananlaskut sanookin: Ystävä rakastaa ainiaan. (Snl. 17:17) Sen mukaan ystävän hellyys ja alttiit neuvot ilahduttavat sydämen.
Ne olivat elämäni hauskimmat juhlat, jotka pidettiin tyttäreni luona Eräjärven vanhassa leiripappilassa. Ohjelmassa oli ratsastusta, jousiammuntaa, taikatemppuja, musiikkiesityksiä, livekaraokea, tietokilpailua ja illan päätteeksi uintia ja saunomista. Miten onnellinen olinkaan perheestäni ja ystävistäni.
Tutkijat pitävät tulevaisuuden yhtenä suurimpana ongelmana yksinäisyyttä. Tulevaisuuden yhteiskunta on heidän mukaansa entistä yksinäisempi paikka. Nyt monet ovat kokeneet yksinäisyyttä epidemian vuoksi. On pidettävä etäisyyttä, eikä kaikkien luo voi mennä kylään. Tulossa on joulu, jolloin ei järjestetä suuria juhlia. Ensimmäistä kertaa kirkot eivät täyty kauneimmista joululauluista.
Nyt jos koskaan ystävän merkitys korostuu. Läheiset ihmissuhteet tulevat arvoon arvaamattomaan. Niistä haluaa pitää kiinni ja niitä haluaa vaalia, jotta ei jäisi yksin.
Raamatussa on yksinäisellekin lohduttava viesti. Tarkoitan siis sellaista yksinäisyyttä, jonka ihminen kokee kielteisesti. Yksinäisyydestähän voi myös nauttia, mutta ihmiselle on ominaista kokea läheisyyttä, ja rakkautta ystävien kautta.
Jeesus koki absoluuttisen yksinäisyyden, kun hän sanoi ristillä. ”Jumalani miksi minut hylkäsit”. Isä hylkäsi poikansa ja hän oli täysin yksin, kaikkien hylkäämä. Siksi hän voi myös auttaa kaikkia yksinäisiä. Hän on luvannut olla heidän kanssaan kaikki päivät maailman loppuun asti, eli et ole yksin. Sinulla on näkymätön vieras alati läsnä.
Kun vuosi vaihtui edellisen kerran, minulla oli niin sanottu etiäinen. Sanoin vaimolleni, että kunpa tätä vuotta ei olisi tullut, niin huono tästä tulee. Jonkin ajan kuluttua Trump surmautti Iranin merkittävimmän sotilasjohtajan ja parin kuukauden kuluttua olimme koronan kynsissä. Ehkä tämän vuoden pahin tapahtuma on vielä edessä. Toivottavasti ei, sillä kukaan meistä ei halua pahan kakun päälle Lähi-idän konfliktia. Kukaan ei oikeasti halua, että yhteydet katkeavat, neuvonpito lakkaa ja ystävät ovat kaukana.
Tein kaksi joululaulua, joiden sanoman toivoisin olevan tälle synkälle vuodellekin rakkaita. ”Lähelle tuo kaukainen” ja ”Rauhan kellot”. Saakoon Jumala siunata loppuvuotemme niin, että menisimme kohti valoisampia aikoja ja voisimme tulla lähemmäksi toisiamme sekä soittaa joulunakin ja sen jälkeen Rauhan ja läheisyyden kelloja.
Kuuntele Tero Kuparisen ja Johanna Särkkälän Rauhan kellot täältä
Tero Kuparinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kappalainen
Kommentointi on suljettu.