– Yksin en pärjäisi, hän kertoo.
Akaaseen Hemmingit muuttivat vuosi sitten marraskuussa Inkeroisista Kouvolasta. Mirjaliisa Hemminki kertoo, että Akaaseen heidät toi hänen jalkansa. Kun ortopedi oli todennut, että jalka pitäisi leikata, Mirjaliisa päätti, että häntä ei leikata muualla kuin Tampereella. Iän vuoksi leikkausta ei voitu kuitenkaan toteuttaa.
Akaassa Hemmingit ovat silti viihtyneet. Mirjaliisa Hemmingin sanoin kaikki on ollut pelkkää positiivista. Seutu ei ole täysin uusi, sillä Mirjaliisa on asunut aikanaan Viialassa.
Mirjaliisa Hemminki haluaisi tutustua Akaassa uusiin ihmisiin, mutta liikkumista rajoittavien terveysmurheiden vuoksi se on hankalaa. Hän sanoo olevansa myös ujonsorttinen, hillitty ja hienotunteinen, minkä takia vieraiden ihmisten seuraan hakeutuminen ei ole helppoa.
– Älypuhelin on ollut minun pelastukseni. Siitä luen uutiset, kuuntelen musiikkia ja seuraan WhatsAppia, mutta se ei ole sama kuin fyysinen ihminen. Se ei ole sama kuin Sirkkaliisa – miten löysinkin Sirkkaliisan ja hän minut, Hemminki toteaa.
– Koko ajan ollaan äänessä, taukoa ei ehditä pitää, kun juttua on niin paljon. Sirkkaliisa on saanut minut ja Eskon myös katsomaan Pikku Kakkosta, Mirjaliisa Hemminki hymyilee.
Selitys on se, että Haapasen lapsenlapsi, tamperelainen Lumi esiintyy Pikku Kakkosen Kielimatkaajat-sarjassa.
Sirkkaliisa Haapasen mukaan ystävänä oleminen sitä kaipaavalle antaa enemmän kuin ottaa.
– Tämä antaa niin paljon, kun itsekin on eläkeläinen ja pyörittelee pientä ympyrää. On tosi avartavaa käydä tapaamassa ystävää ja kuunnella hänen asioitaan, Haapanen kertoo.
Haapanen on toiminut myös aiemmin ystävätoiminnan vapaaehtoisena. Pitkäaikainen ystävä kuoli vuosi sitten.
– Sen jälkeen en halunnut heti uutta ystävää. Sitten sairastuin syöpään, mikä rajoitti tekemistä. Mutta nyt tuntui siltä, että olen valmis jatkamaan ystävätoimintaa, pankkialalla työuransa tehnyt Haapanen kertoo.
Hän arvelee, että vapaaehtoisten tarve tulee koko ajan kasvamaan.
– Kun yhteiskunnalla ei ole rahkeita hoitaa eikä tuupata vanhoja ihmisiä mihinkään, yhä enemmän on yksinäisiä ihmisiä, jotka tarvitsevat seuraa.
– Ystävätoimintaan sopii ihan tavallinen ihminen, joka suurella sydämellä tekee tätä työtä. Vapaaehtoistyöstä ei makseta palkkaa, mutta palkkiona on hyvän olon tunne molemmille – hänelle, jonka luo mennään ja hänelle, joka menee, Lampinen kertoo.
Ystävätoiminnasta kiinnostuneet voivat ilmoittautua Helena Lampiselle numeroon 040 587 3891.
