Kesä 2024 oli minulle monipuolinen kalastuskesä ja syksy tuntuu jatkuvan samaan tyyliin. Yksinkertaisella soutuveneellä on vedetty vieheitä järvellä ja koskia on kahlattu perhovapa kädessä. Kun kalastaa paljon, niin saalistakin tulee. Erilaiset kalaruoat ovat olleet isossa roolissa kodin ruokapöydässä.
Se, että syö kalaa, on mainio kannustin kalastamiseen. Hyvänlaatuiset proteiinit eivät kuitenkaan ole minulle syy siihen, miksi kalaan pitää aina päästä ja lähteä. Englantilainen eräilyä harrastava ystäväni kertoi kerran “you go fishing not to find yourself but to lose yourself”. Näin se juurikin on. Kalareissuilla unohtuvat arjen työt ja askareet.
Poikkeuksellista vuoden 2024 kalareissuissani on se, että kaikki ovat tapahtuneet nykyisellä kotiseudullani Pirkanmaalla. En ole kertaakaan ajellut esimerkiksi Lappiin tai Kainuuseen, kuten olen aina aiemmin tavannut kesäisin tehdä. Hiilijalanjälki on jäänyt osaltani ilahduttavan pieneksi. Kodistani voi helposti pyöräillä järvenrantaan ja esimerkiksi koskikalastuskohteita löytyy varttitunnin ajomatkan päästä. Kun suurempia matkasuunnitelmia ei tarvitse tehdä päästäkseen hyville apajille, niin kalastus on liittynyt – kuten mielestäni kuuluukin – luontevasti arki-iltoihin ja ollut osa ihan tavallisia viikonloppuja.
Kalastus ei ole minulle uusi asia, vaan olen harrastanut sitä koko elämäni. Kaikki ei ole, tässäkään asiassa, kuten ennen. Minusta on kyllä varsin kummallista se, että kalastajien määrä on selkeästi pudonnut samaan aikaan kun vesistöjen ekologinen tilanne on parantunut. Esimerkiksi verkkokalastuksen määrä Vanajalla, näin omin silmin arvioiden, on kyllä tosi vähäistä, vaikka kalakannat tuntuvat olevan vahvoja. Miksiköhän näin? Eikö nuorempia asukkaita enää vain kiinnosta kalastuksen kaltainen ulkoilu? Olemmeko me yksinkertaisesti vieraantuneet luonnosta ja tulleet liian mukavuudenhaluisiksi? Kalastushan on mielenkiintoista ja terveyttä edistävää ulkoilua, josta palkintona on lisäksi usein terveellistä ja arvokasta lähiruokaa.
Kun raha-asioita ei tunnu enää voivan unohtaa missään keskustelussa tai kirjoituksessa, niin ei unohdeta sitten tässäkään. Valtion uuden Kalastumatkailun kehittämisohjelma 2024-2034 visiona on, että Suomessa on monipuoliset ja Euroopan laadukkaimmat kalastuspalvelut vuonna 2034. Akaassa kannattaisi huomioida tämä uusi ohjelma tarkasti. Olen aivan varma, että täällä olisi useille kalastukseen erikoistuneille elämysyrittäjille loistavat mahdollisuudet yrittämiseen. Näille vesillehän on helppoa ja nopeaa tulla eri puolilta Suomea ja jopa ilman autoa. Joku vain noutaisi esimerkiksi juna-asemilta, veisi veneellä järvelle kalaan ja lähettäisi illalla kuhafileiden kera takaisin junalla kotiin. Kyllä tällaisesta elämyksestä oltaisiin valmiita maksamaan siinä kuin vaikkapa paintballista.
Itselle rakkain kalastusmuoto on perinteinen perhokalastus, koska siihen liittyy myös hauskaa ympärivuotista askartelua, kun talven pimeinä iltoina voi sitoa itselleen ottivieheitä vain mielikuvitus rajoitteena. Kaikille kiinnostuneille löytyy varmasti sopiva kalastamisen laji. Maailmassa, jossa kaikki tuntuu olevan enemmän tai vähemmän säädeltyä ja maksullista on ilahduttavaa muistaa se, että onkimista voi harjoittaa edelleen Suomessa yleiskalastuoikeuden mukaan maksutta.
Kireitä siimoja kaikille kalastuksen ystäville!
Jarmo Julkunen
Kirjoittaja on kulttuurituottaja ja muusikko
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
