Forum Akaa: Viime hetken paniikki

Profile Image of Forum Akaa

Hanna-Leena Terhonen. Kuva: Melissa Laakkonen
Varmaan ihan jokainen teistä tietää, mikä on paras tapa saada asiat tehdyksi. Ja ei, nyt lähdetä sille linjalle, missä ne epäihmiset elikkäs täydellisyyttä hipovat megaorganisoituneet Excel-ekspertit ovat suunnitelleet jo suunnitelmat etukäteen ja ovat aina valmistautuneita tilanteessa kuin tilanteessa. Nyt ei puhuta niistä tyypeistä, vaan siitä tavallisesta porukasta. Jotka muistivat ala-asteella (kyllä, olen niin vanha, että minä olen käynyt ala-astetta!) nukkuma-ajan koittaessa, että huomenaamuna oli koulussa esitelmäpäivä ja esitelmä oli vasta kaunis ajatus takaraivossa. Ja jotka pakkaavat matkalaukkunsa yöllä klo 01.35, kun lähtö lentokentälle on klo 5.30. Saati alkavat kirjoittamaan kolumnia samana aamuna, kun olisi deadline… Minun mielestäni paras tapa saada asiat tehdyksi on se kuuluisa viime hetken paniikki!

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vai miten se nyt menee. Vaikka toteutus saattaa vaikuttaa viime tingassa tapahtuvalta, on usein alitajunta ehtinyt jo työstää asiaa mukavasti etukäteen. Pakkaamista varten on asukokonaisuudet mietitty mielessä useaan kertaan läpi ja viime hetken fiilikset viimeistelevät loput. Jos maha turvottaa just silloin ja olit pakannut mukaan sen kireimmän farkkuparin etukäteen, niin pieleen menisi! Ja esitelmä on parhaimmillaan, kun sen spontaanisti kehittää itselleen kiinnostavasta aiheesta. Usein kuulijakin innostuu ihan eri tavalla.

Ihan kaikkeen tällainen ajatuksen asteella etukäteen suunnittelu ei ehkä käy. Ainakin, jos tykkää nukkua vähän pidempään aamulla. Erinomainen esimerkki on meikäläisen rakas laji esteratsastus. Kun kisoihin mennään, saatetaan siellä olla hevosen selässä starttaamassa jo aamukahdeksalta. Ja ei, kisat eivät ole silloin tässä meillä kotona vaan vaikkapa Järvenpäässä, Hyvinkäällä tai Ypäjällä. Nyt kun päänuppi alkaa sallimaan taas isompien luokkien hyppäämisen, tarjoaa se sen luksuksen, ettei meikämannen startti ole enää ihan siellä aamun ensimmäisten höntsääjien seassa. Silti kisoihin valmistaudutaan edellisenä iltana putsaamalla ja pakkaamalla hevosen varusteet ja tietysti puunaamalla itse eläin. Omat kisasaappaat sitten kiillotetaan matkalla kisapaikalle.

Kuulin tuossa työpaikalla, kuinka yhden työkaverin kaveri on järjestämässä Jenkeistä Suomeen rantautunutta Baby shower -turhaketta. Etukäteen oli tullut jokin nettikysely, jossa tiedusteltiin mm. ruokarajoitukset ynnä muut elämää rajoittavat tekijät. Sen jälkeen tuli kaikenlaista kaaviota ja ohjelmarunkoa ja rahavaatimuksia ja suosituksia lahjoista. Täytyy kyllä sanoa, että tällaiselle Exceliä vierastavalle X-generaation edustajalle tuo näyttäytyi melkoisena voimainponnistuksena, johon omat aivot eivät taipuisi ikipäivänä. Vastaaminenkin saattaisi vaatia melkoista pinnistelyä ja oikeaa mielentilaa. Mitä tapahtui perinteiselle nyyttärille, ilmoitettiin aika ja paikka ja jos oikein oltiin reippaita, ihmiset sopivat vähän etukäteen mitä kukakin tuo, ettei syödä pelkkää sipsiä ja dippiä. Ja sekin olisi ihan tosi jees ja hauskaa!

Summa summarum, itse olen se viime hetken paniikin suorittaja. Mutta se on kasvattanut varmaankin myös sitä kuuluisaa resilienssiä ja töissäkin tiukan paikan tullen aivot eivät mene jumiin vaan keksivät plan b:n ja tarvittaessa vaikka c:n. Monet koulutehtävät tehtiin juuri ennen viimeistä palautuspäivää, valmistumista varten oli yksi uusintatenttimahdollisuus jäljellä ja siitä kirkkaasti läpi ja paperit kouraan, kisapaikalle just ennen radankävelyä ja ykköspalkinnon kanssa kotiin. Ehkä se viime hetken paniikki ei olekaan niin huono juttu, se pistää ihmisen suorittamaan ja onnistumaan! Ei toki nyt tarkoita sitä, että te täydelliset ja suunnitelmiin kykenevät ihmiset olette jotenkin huonompia, päinvastoin!  Koitetaan vain ymmärtää kaikki, että samaan lopputulokseen pääsee montaa eri reittiä, ei ole yhtä ja ainoaa tapaa toimia. Arvostetaan sekä sitä ihmistä, jonka elämänhallinta vaatii Excel-taulukot, että sitä tyyppiä, joka muistaa vasta aamulla, että tänään pitääkin laittaa parempaa Seppälää päälle ja pitää illalla luento lastoituksesta.

Hanna-Leena Terhonen

Kirjoittaja on X-sukupolvea, joka vasta opettelee hienojen sanojen käyttöä ja merkityksiä.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.