Forum Akaa: Tulitko ajatelleeksi? - Kolumnit

Ajattelu on ihmisenä olemisen perusta. Teemme kuitenkin joka päivä useita päätöksiä täysin automaattiohjauksella ja jopa arvojemme vastaisesti. Ajattelemattomuus tuntuu kasvavan yhteiskunnassamme samaa vauhtia tekoälyn kehityksen myötä.

Osallistuin parikymppisenä silloisen työni puolesta useammalle filosofi Esa Saarisen luennolle, jotka käsittelivät ajattelun ajattelua. Aihe on jäänyt mieleni pohjalle resonoimaan, ja moni Saarisen esimerkki on kirkkaana muistissani 20 vuotta myöhemminkin. Tulkintani mukaan ajattelun ajattelu tarkoittaa oman ajattelumme reflektointia eli sitä, miten ajattelemme ajatuksiamme ja että yrittäisimme vielä ymmärtää, miten ja miksi ne muotoutuvat sellaisiksi kuin ovat.

Saarinen tunnetaan positiivisen ja rakkaudellisen filosofian puolestapuhujana, ja hän on toistuvasti korostanut muun muassa sitä, että ajattelu ei ole pelkkä rationaalinen prosessi. Saarinen on vuosikymmeniä herätellyt meitä kuulijoitaan ymmärtämään, että ajattelumme on suoraan sidoksissa tunteisiin ja arvoihimme. Saarinen vakuuttaa, että ”meissä on enemmän kuin mitä näkyy päälle” ja että ajattelu voi rikastua, kun opimme kysymään itseltämme uusia kysymyksiä, kuten ”Mitä ajattelen tästä ajattelusta?”. Kun pysähdymme pohtimaan, miksi ajattelemme niin kuin ajattelemme, voimme tunnistaa epämieluisia uskomuksia sekä löytää uusia mahdollisuuksia.

Ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia – myös ajatteluun. Nuorena mieli on utelias ja avoin uusille vaikutteille. Se imee tietoa ja käsittelee sitä nopeasti, mutta joskus melko pinnallisesti. Kun ajattelu iän myötä hidastuu, siitä voi tulla syvällisempää ja harkitsevampaa. Ikä tuo mukanaan perspektiiviä ja kykyä nähdä asioita laajemmasta näkökulmasta.

Meillä asuvien teinien ansiosta pääsen usein pohtimaan omaa ajatteluani silloin ja nyt. Ero on huima. Nuorena sitä tuppasi olemaan melko mustavalkoinen ja ehdoton. Elämä on sittemmin opettanut, että viisaus piilee niissä hiljaisissa suvantovaiheissa, joissa ymmärtää, kuinka vähän mistään mitään ymmärtää. Kokemukseni mukaan oivaltavimmat kysymykset nousevat pintaan silloin kun ymmärrys omista rajoituksista kohtaa halun oppia uutta.

Vaikka kognitiivinen prosessointinopeus saattaakin iän myötä hidastua, elämänkokemus ja kyky yhdistellä erilaisia tietoja ja näkökulmia kompensoivat tätä muutosta lempeästi. Jos sallitte tähän lopuksi autovertauksen, niin iän tuoma ajattelun muutos on vähän kuin vaihtaisi urheiluauton farmariin – nopeus ei olekaan enää tärkein ominaisuus, vaan kyky ottaa kyytiin enemmän matkalaisia, eli eri näkökulmia ja ajatuksia.

Ajattelu on prosessi, joka muuttuu ja kehittyy läpi elämän, jos sille antaa mahdollisuuden. Prosessin aikana voi parhaimmillaan oppia nauramaan omille ajatuksilleen ja ottaa elämän ehkä vähän rennommin. Olisihan se urheiluautokin loppuun saakka ihan kiva, mutta vähän epäkäytännöllinen jos tässä ollaan pitkällä matkalla. Sitä kannattaa hetki ajatella.

Tanja Salminen

Kirjoittaja on junantuoma akaalainen perheenäiti.

Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.