Joulukoristeita ei kannattaisi heittää koskaan pois, sillä tämän päivän koristeet ovat 20 vuoden päästä jo aarteita. Kylmäkoskelaiset Sinikka Leikkainen ja Päivi Eerikinharju ovat kumpikin tahoillaan noudattaneet tätä filosofiaa. Kun heiltä kysyy rakkaimpia joulukoristeita, Sinikka kaivaa kätköistä 1950-luvun piippurassitontut ja Päivi keraamiset tonttuhiiret.
Sinikka Leikkainen ei sano olevansa mikään valtavan innokas joulukoristeiden kerääjä, mutta niin vain hänen kokoelmistaan löytyvät niin Weisteen valmistama 70-vuotias joulutonttu kuin Riihimäen Lasin Art Deco-kynttilänjalka. Jälkimmäinen oli tuotannossa jo 1930-luvulla ja kuuluu joulun juhlapöytien suomalaisiin klassikoihin.
– Toinen tonttukoristeista on edesmenneen mieheni lapsuudenkodista. Säilytän sitä erikseen rasiassa, ettei se mene rikki, Sinikka Leikkainen näyttää suloista piippurassitonttua.
Sinikan koti sijaitsee Jalantijärven rannassa Kylmäkoskella. Aikaisemmin Toijalassa asunut Sinikka löysi talon 15 vuotta sitten eikä ole katunut.
– Kun tulin tätä aikoinaan katsomaan, elettiin kevättä. Järvellä ui kaksi joutsenta, ja tunnelma oli rauhallinen. Olin heti myyty, Sinikka muistelee.
Nyt nostalginen 1950-luvun talo on pukeutunut talviasuun. Järvi siintelee lumisena ikkunan takaa. Punaiset jouluverhot koristavat pientä keittiötä, jonne Sinikka on kuin ihmeen kaupalla löytänyt myös punaisen vintagehenkisen jääkaapin.
– Se sopii mielestäni hyvin tämän talon tunnelmaan, kun talo on tämän ikäinen, Sinikka sanoo.
Leppoisaa joulutunnelmaa ihastellessa on pakko kysyä, mikä joulusisustuksen yksityiskohta on eniten emännän itsensä mieleen.
– No, nuo tontut tietenkin. Ja inhokkikin on helppo nimetä, se on enkelikello. Sitä en edes ota esiin laatikosta. En tykkää, kun se kilisee, Sinikka naurahtaa.
Ne rakkaat jouluhiiret
Jonkin matkan päässä Kylmäkosken Asemalla asuva Päivi Eerikinharju sisustaa ja somistaa joulua paljon Sinikkaakin enemmän. Syy löytyy tyttärentytär Sandrasta, jolle mummi haluaa luoda joulumuistoja.
– Ylipäätään suvun nuorempia vartenhan tässä haluaa joulua laittaa ja koristaa. Jos olisi yksin, ei tulisi varmaan niin laitettua, hän arvelee.
Päivin koti on täynnä joulua. On ihania Vallilan Pupu-verhoja, bambikokoelmia, nallevaareja ja tonttukaupunkeja. Ahkeraksi leipojaksi tiedetyn Päivin keittiössä tuoksuu oikeastaan joka ilta joko saaristolaisleivän, joulutorttujen, karjalanpiirakoiden tai joulukakkujen tuoksu.
– Itselleni ehdottomasti rakkaimmat joulukoristeet ovat keraamiset jouluhiiret. Niitä taisi alun perin olla viisi mutta nyt enää kolme. Olen saanut ne äidiltäni ja ne kuuluivat lapsuuteeni, hän sanoo.
Koska omasta lapsuudenkodista on jäänyt niin vähän nostalgisia joulukoristeita, Päivi on mielissään, että omilla lapsilla ja lapsenlapsilla tulee olemaan toisin. Mummin koti on täynnä jouluisia koristeita ja yksityiskohtia, joita muistella.
– Tuntuu mukavalta luoda yhdessä muistoja, sillä myös sitähän se joulu on.
