Akaalainen Leena Löövi ei koskaan ajatellut olevansa himojouluttaja. Kun hän vähän empien suostui lehtihaastatteluun, hän arveli oman jouluttamisensa olevan pikemminkin henkistä.
– On vähän itsellekin yllätys, että kyllä minä loppujen lopuksi aloitan jouluajattelun heti, kun ensimmäiset pimeät ja märät päivät ilmestyvät syksyllä, hän sanoo.
Hän aloittaa jouluttamisen lisäämällä joka paikkaan valoja, etenkin valosarjoja. Tänäkin syksynä niitä on yhteensä 145 metriä kodin kahdessa kerroksessa ja pihalla. Valosarjojen myötä alkaa hidas mutta varma taivallus kohti viidettä vuodenaikaa eli joulua.
– Joulu on syksyn ja talven välissä. Talvi alkaa nykyään useimmiten vasta tammikuussa, kun saadaan pysyvä lumi.
Jouluvaloista hän etenee kransseihin ja muihin koristeisiin. Ikkunoihin ilmestyvät kopiopaperista itse leikatut lumihiutalekuviot, jotka kiinnitetään kaksipuoleisella teipillä.
– Tein viime jouluksi aika monta kranssia kuivattamalla appelsiiniviipaleita puuhellan lämmössä. Ne ovat käyttökelpoisia edelleen.
Vintagehenkeä joka puolella
Leena Löövi osti vanhan omakotitalonsa kolme vuotta sitten ja remontoi sen mieleisekseen. Hän pitää sisustamisesta, ja se näkyy kaikkialla talossa. Löytyy 1950-luvulla suunniteltuja tapetteja, vintagelamppuja, retrohenkisiä keittiönkaappeja ja kaikkea muuta ihanaa, jossa ulkopuolisenkin silmä lepää.
Näyttävä metallinen jalkalamppu sohvan päässä on nettikirpputorilta.
– Se on 1990-luvulta, mutta kun spreijasin sen antiikkikullalla, siihen tuli sopivaa vanhaa henkeä.
Tyylikäs vintagehenkisyys näkyy myös yläkerrassa, jossa on etätyötä tekevän Löövin työpiste. Työhuoneen tapetti on akaalaisen Pihlgren ja Ritolan Perhonen.
Makuuhuoneen seinää koristaa puolestaan Herttuanhovi-niminen tapetti, joka sekin kuuluu saman tapettitehtaan valikoimiin. Yläkerrassa kököttävät myös runsaat tonttuasetelmat, osaksi kylässä käyvien sisarenlasten iloksi.
– En etsinyt mitenkään tarkoituksella juuri täältä taloa, mutta on jännää huomata, miten lähekkäin asutaan siskon ja veljen kanssa. Toinen asuu perheineen 300 metrin päässä, toinen 700 metrin päässä.
Ei stressiä korteista
Kun syksyssä on päästy jo niin pitkälle, että koittaa itsenäisyyspäivä, Leena Löövi koristelee hyvin aidonnäköisen tekokuusen runsaaseen tyyliin. Kuuseen ilmestyy joka joulu lisää koristelintuja.
– Tykkään, että joulussa on perinteitä, mutta on kiva kokeilla aina jotain uuttakin, esimerkiksi leivonnassa. Kun aloittaa ajoissa, ehtii kokeilla kaikenlaista.
Joulukortteja hän lähettää keskimäärin joka toinen joulu. Niinä syksyinä, kun elämässä tuntuu olevan liikaa kiirettä, hän ei halua lisää stressiä ainakaan korteista. Niiden askartelun voi hyvällä omatunnolla siirtää seuraavaan jouluun.
– Minulla on jemmassa korttiaskartelutarvikkeita moneksi vuodeksi eteenpäin. Mielestäni parasta joulussa on, että vaikka tykkään erityisesti perinteistä, niin mikään ei ole niin vakavaa, että täytyy hampaat irvessä väkertää pakonomaisesti.
Jos aika tai voimat eivät riitä johonkin tänä vuonna, niin sen saa Löövin mukaan jättää tekemättä.
– Joulu on mukavaa, kullekin omanlaista aikaa, ja kukin tekee sen itselleen ja läheisilleen omalla tavalla.
Aivan älytön kalapöytä
Jouluaatto on Lööveillä perhejuhla, sillä silloin kokoonnutaan isolla porukalla syömään herkkuruokia, avaamaan lahjoja ja musisoimaan.
– Olemme joko siskoni tai veljeni perheen luona vuorotellen. On ihanaa nähdä lasten into avata paketteja, mutta kyllä aikuisillekin pitää joululahjoja olla.
Löövin mukaan syöminen on joulussa parasta.
– Meillä on aina ihan älytön kalapöytä. Lisäksi meillä on kalkkunaa ja paljon itse kunkin tekemiä muita jouluherkkuja. Äitini merellinen salaatti on perinne, samoin sinappi ja saaristolaisleipä. Kälyni rakuunalohi on todellista herkkua.
Jouluiloon kuuluu myös musiikki, sillä perheessä riittää soittajia.
– Veljeni on musiikinopettaja ja muusikko. Sekä hänen että sisareni lapsissa on paljon harrastajia. On kiva kuunnella, kuinka jokainen hihkaisee ja ehdottaa vuorollaan, että ”soitetaan tämä”, ja me muut saamme vain nauttia.
