Kirjoitan tätä kolumnia historiallisena päivänä. Yhdysvaltain presidentti Biden saapuu Suomeen ensimmäistä kertaa sen tähden, että maamme on Naton täysivaltainen jäsen. Aikaisemmin maailman suurimman sotilasvallan johtaja on käynyt täällä vain Venäjän vuoksi.
Suomella on ollut ennen välittäjän rooli puolueettomana maana. Nyt tilanne on muuttunut. Emme ole enää puolueeton maa vaan kuulumme länteen.
Jokainen voi pohtia tätä Suomen valintaa Jeesuksen vuorisaarnan kautta, kun hän sanoo: ”Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” Matt: 5:9.
Jeesuksesta ei saa Naton kannattajaa. Hän vastusti kaikkea väkivaltaa, joka ilmeni hyvin hänen sanoessaan: ”Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu.” Hän varmaankin varoittaisi lisääntyvästä asevarustelusta. Valtioiden puolustusbudjettien kasvun seuraus voi olla ennen pitkään eskaloituminen niin, että aseita käytetään.
Vaikka vihaankin aseita, huokaisin helpotuksesta, kun Suomi liittyi Natoon. Meille on luotu mielikuva, että Nato pyrkii rauhaan. Se haluaa olla rauhantekijä varustautumalla niin, ettei mikään sotilasmahti sen valtioita uhkaa. Nykyisessä maailmantilanteessa tämä tuntuu toiveajattelulta. Kuinka realistinen on toive, että mikään ei meitä uhkaa? Sen aika näyttää.
Kiinalla on maailman rauhassa eräänlainen vaa’ankieliasema. Niin kauan, kun se pysyy pois Taiwanista, säilyy maailman rauha, mutta jos se valtaa Taiwanin, Yhdysvallat puuttuu peliin ja kolmas maailmansota on totta.
”Rauhantekijät saavat Jumalan lapsen nimen.” Mitä tällä tarkoitetaan?
Jumalan lapsen nimen saaminen on hieman sama asia kuin että Jumalan valtakunta on sisäisesti sinussa ja minussa. Vaikka Jumalan valtakunta on tulevaisuudessa, niin ennen kaikkea sen tulisi olla jokaisen kristityn sydämessä. Mistä tunnistat, että tämä valtakunta on sisäisesti sinussa? Tärkein tunnusmerkki on se, että olet aina heikomman puolella, sinulla on tinkimätön oikeudenmukaisuuden taju ja osaat antaa anteeksi.
Sodat aiheuttavat suunnatonta kärsimystä, traumoja, jotka ulottuvat sukupolvien yli sekä äärimmäistä katkeruutta, josta voi selvitä vain Jumalan armon avulla. Se ilmeni, kun Jeesusta ristiinnaulittiin. Hän rukoili, että Jumala antaisi anteeksi hänen teloittajilleen. Samankaltaista anteeksiantamusta meidän kansamme tarvitsi sotiemme jälkeen, ja sitä tarvitsevat kaikki sotien läpi käyneet kansat. Ilman sitä on mahdotonta eheytyä ja palata normaaliin elämään.
Nyt Ukrainan sodan aikana on tullut usein ilmi aivan päin vastainen reaktio. Ukraina ei voi ikinä antaa Venäjälle anteeksi sitä mitä se on tehnyt, ja se on täysin luonnollista ja ymmärrettävää. Venäjän toimet ovat jotakin aivan muuta kuin mitä Jumalan valtakunta on. Jumalan valtakunnassa vallitsee täydellinen oikeudenmukaisuus ja rauha. Siellä ei ketään sorreta, eikä tapeta mielipiteittensä tähden.
Venäjä on teoillaan osoittanut tehneensä jotakin aivan päinvastaista ja tulee saamaan siitä ankaran tuomion, jos ei tässä ajassa niin tulevassa.
Tero Kuparinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kappalainen
