Kesä kutsuu meitä erilaisille poluille. Yksi hakeutuu hiekkarannoille, toinen kaupungin asfaltille ja kolmas etsiytyy metsän varjoihin. Luonnon keskellä Jumalan pyhyys tulee erityisen lähelle. Jumalan voi kohdata Hänen luomistyönsä äärellä. Samalla ihminen asettuu luonnon äärellä, luomakunnan suuruudessa ja ihmeellisyydessä, kuin itsestään omalle paikalleen.
Koronavuosien aikana olemme oppineet arvostamaan kansallispuistojamme ja luonnon retkeilykohteita. Valmiiksi kuljetut polut kuljettavat kulkijaa turvallisesti eteenpäin. Askel on paljon kevyempi, kun jokaista metriä ei tarvitse raivata edessään. Polku kertoo, että ennenkin on kuljettu. Polku antaa lupauksen määränpäähän selviämisestä. Eihän se välttämättä niin ole. Ainakaan reitti ei välttämättä ole suora. Polulla lupaus perille pääsemisestä on silti aavistettavissa.
Erilaiset pyhiinvaellukset ovat herättäneet kiinnostusta viimeisten vuosien aikana. Perinteinen Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti Pohjois-Espanjassa ja Portugalissa kerää yhä runsaasti kulkijoita. Pyhiinvaellus on jollekin ehkä vain fyysinen harjoite, mutta valtaosaa kulkijoista se houkuttelee tarjoamalla mahdollisuuksia asettua kuuntelemaan oman elämän menneisyyttä, tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Hiljalleen kulkevat askeleet tasaavat hengityksen, mielen, sydämen ja elämän tahdit. Kävely tutkitusti tekee hyvää koko elimistölle, mutta se antaa myös tilaa ajatuksille ja keskusteluille kanssakulkijoiden ja Jumalan kanssa.
Viime vuosina Suomessa on herätelty uudelleen henkiin vanhaa kristillistä pyhiinvaellusperinnettä. Turun tuomiokirkon sivukappelissa sijaitseva Pyhiinvaelluskeskus on tehnyt työtä vanhojen ja uusien pyhiinvaellusreittien henkiin herättämiseksi. Lempäälässä on jo pitkään kuljettu Birgitan vaellusta. Nyt syyskuun toisena päivänä toteutuvaa vaellusta rakennetaan yhdessä lähiseurakuntien, myös Akaan seurakunnan, kanssa. Eri puolilta saapuvat pyhiinvaeltajat kokoontuvat illalla Lempäälän Pyhän Birgitan kirkkoon messuun. Tänä vuonna toteutuu ensimmäistä kertaa pyhiinvaellusreitti Viialan kirkolta Lempäälän kirkkoon.
Akaan seurakunnassa rakennamme myös omia pieniä pyhiinvaelluspolkujamme, kun keräämme talteen eri kylillä sijaitsevat omat pyhät paikkamme ja niiden historian. Pyhiinvaellukselle voi lähteä kauas, mutta myös aivan lähelle.
Kulkemiseen liittyy aina toive jonkinlaisesta perille pääsemisestä. Pyhiinvaelluksella se on pääsyä määränpäähän ja myös paluuta kotiin, arkisen elämän keskelle. Koko elämänpolun matkassa se on toivetta perille pääsemisestä taivaan kotiin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ” Te tiedätte kyllä tien sinne, minne minä menen.” (Joh. 14:4)
Onnellisen vaeltajan mielessä voi soida vaikkapa tämä Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan virsi: ”Edessä reitti tuntematon aukeaa. Omin voimin emme kestä tuulta vasten. Matkalla Herra lupaat meitä johdattaa. Kaitse askeleita horjuvien lasten. Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa. Olen kahden maan kansalainen.” (Virrestä 924)
Leena Sorsa
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan vs. kirkkoherra.
