Liberaali, pian kaiken salliva maailma on päivä päivältä yhä kylmempi ja vaarallisempi paikka asua. Puhutaan vapaudesta, mutta yhä huonommin kansalaiset voivat. Puhutaan rakkaudesta, mutta todellisuudessa todellinen rakkaus on siitä niin kaukana.
Kun pikkuinen esikoululaiseni sai ”tsempparipalkinnon” kevätjuhlassa ja kuulin siihen syyn, kosketuin kyyneliin saakka. ”Lumina oli hyvä esimerkki lähimmäisenrakkaudesta. Hänen sydämensä on kuin puhdasta kultaa.”
Olin äitinä palkintoon tyytyväisempi kuin vanhempien lasteni kiitettäviin numeroihin, koska pieni tyttöni oli saanut välittää sydämen lämpöä muille.
Ollessani eduskuntavaaliehdokkaana sain kuulla monilta ihmisiltä surullisia kertomuksia lapsistaan. He olivat väsyneitä siihen, että ovista ja ikkunoista tulvii koteihimme ja nyt myös pienten lasten maailmaan liberaalia ajattelua, mikä hajottaa pienen lapsen sielun palasiksi.
Yksi pieni tyttö pelkäsi mennä koulussa vessaan, kun tyttöjen wc on muutettu unisex wc:ksi. Tyttö pidätti jälleen kerran koko päivän pissahätäänsä. Kun mummo nouti häntä koulusta, tyttö huusi: ”Aja pian kotiin, mulla on kauhea hätä! En uskalla mennä koulussa vessaan, kun isot pojat on siellä!”
Pitkään pidättäminen on lääkärin mukaan vaarallista, koska seurauksena voi olla jopa verenmyrkytys ja munuaisvaurio.
Toinen pieni tyttö ei uskaltanut nukkua, kun tarhassa sanottiin, että hän voi muuttua pojaksi. Asia selvisi tytön äidille, joka selvitti ongelmaa tytön jatkuvaan valvomiseen.
”Minä haluan olla tyttö! Pelkään, että muutun yön aikana pojaksi”, pikkuinen itki.
Meille puhutaan rakkaudesta, mutta mitä on todellinen rakkaus?
Rakkaus on sitä, että annat laitapuolen kulkijalle ruokakassistasi evästä, kun ohitat hänet marketin kulmalla.
Rakkaus on sitä, että kuuntelet muistisairaan juttua kymmenettä kertaa peräkkäin ja silti hymyilet hänelle.
Rakkaus on sitä, että haluat auttaa näitä pieniä lapsia, jotka kärsivät aikuisten luoman ideologian kynsissä.
Rakkaus on sitä, että menet katsomaan leskiä, sairaita ja yksinäisiä.
Rakkaus on sitä, että varoitat ihmistä, joka on menossa kohti kadotusta.
Rakasta sitä ihmistä, ei hänen vääriä tekojaan. Suvaitsevaisuus ei ole rakkautta, vaan synnistä varoittaminen ja siitä pois auttaminen on rakkautta. Jos esimerkiksi huomaat, että lähimmäisesi talo on tulessa, mene pelastamaan hänet, äläkä ajattele, ettei häntä ei saa häiritä.
Olen tehnyt pian 20 vuotta vankilatyötä. Jos sanon vaimonsa tappaneelle vangille: ”Jumala rakastaa sinua sellaisena, kuin olet. Kaikki on hyvin”, tämä vanki ei koskaan muutu, vaan jatkaa kohti tuhoaan.
Mutta jos varoitan häntä synnistä ja hän ymmärtää tehneensä väärin ja haluaa muutosta, silloin synnin orja voi vapautua. Olen nähnyt kymmeniä kertoja, kuinka vaarallinen rikollinen haluaa tulla uskoon, kuinka hänen elämänsä muuttuu. Rikokset jäävät, hän pääsee töihin, löytää puolison ja perustaa perheen, mutta ennen kaikkea hän löytää sen todellisen rakkauden: Jeesuksesta.
Mia Joki
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen
