Polvistun ehtoollispöytään. Jeesus Kristus, enkelit ja kaikki pyhät ovat läsnä tässä hetkessä, kun ehtoollista vietetään. Niin pappi juuri sanoi.
Miten majesteettiselta se kuulostaakaan. Vertailen suuria sanoja omaan olooni. Se on kovin arkinen. Tunnen lähinnä pientä jännitystä, kun olen alttarin ääressä kaikkien edessä. Ajatus harhailee. Katselen alttarilla olevia kukkia, jotka ovat papin asun kanssa sävy sävyyn. Sivusilmällä vilkuilen muita ehtoollisvieraita. Ilahdun, kun paikalla on lapsia. He tuovat olemuksellaan rentoutta myös tähän hetkeen.
Odotan kädet ristissä, että saan omalla vuorollani leivän ja viinin. ”Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu”, pappi vihdoin sanoo ja ojentaa öylätin. Siinä on kuva Jeesuksesta ristillä. Otan leivän vastaan ja laitan sen suuhuni. Se napsahtaa saman tien kitalakeen ja huomioni menee siihen, kun yritän kielelläni irrottaa leipää irti.
Huomaan, että viininjakajakin tulee. Ojennan käteni pikaria kohti. ”Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu”, ehtoollisavustaja lausuu lempeästi. Otan pikarin käteeni ja kulautan sen. Ei voi olla totta, viiniäkin menee väärään kurkkuun. Nousen ylös, selvittelen kurkkuani ja niiaan kiitokseksi. Sen opin rippikoulussa, enkä ole osannut oppia siitä poiskaan. Teen myös ristinmerkin. Se on tarttunut mukaan vasta viime vuosina.
Löydän tieni takaisin omalle paikalleni kirkon penkkiin. Etsin virsikirjasta yhteisvirren, jossa lauletaan kerubeista ja niiden siivistä.
Aivan yllättäen jokin alkaa pulputa sisimmässäni. Se on kuin virta tai lähde. Tunnen itseni kosketetuksi ja lohdutetuksi. Aivan kuin Jeesus olisi ihan lähellä. Vaikka mieleni harhaili ehtoollisella ja huomioni kiinnittyi epäoleellisiin seikkoihin, Jeesus tulee luokseni. Saan vakuuttua siitä, että ehtoollinen ei ole suoritus, vaan se on Jumalan rakkauden väline.
Viime sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. (Joh. 6: 24) Lähde sinäkin matalalla kynnyksellä messuun ja ehtoollispöytään. Anna armon yllättää.
Sirpa Piirto
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan seurakuntapastori
