Sitä kun naisihminen ehtii kerryttää ikää neljänkympin paremmalle puolelle, on tullut nähtyä erinäinen määrä muotia. Seiskyt-luvun muodista ei nyt eläviä muistikuvia ole, haaleat paperikuvat todistavat väriskaalan olleen kaikkea oranssista ruskeaan. Oli vakosamettia ja ennen kaikkea froteeta. Sitten tuli kasari, mutta nuoruuden kultavuodet sijoittuivat 90-luvulle. Ja ah niitä aikoja!
Milloin oltiin grungea, milloin superleveitä farkkuja pikku t-paitojen kanssa. Ja ne kengät! Koska korkokengät ovat aina aiheuttaneet ahdistusta ja nyrjähtäneitä nilkkoja allekirjoittaneelle, oli yksi ysärimuodin paras asia ne sellaiset paksupohjaiset lenkkarit! Kuinka mukavat! Ja pituutta tuli kivasti lisää, ja baariinkin kehtasi niissä mennä.
Tasaisesti nämä menneen ajan ikonit ovat pulpahtaneet takaisin pinnalle. Megaleveitä olkatoppauksia ei varsinaisesti kukaan ole kaivannut, hiihtohousut yrittivät comebackia siinä onnistumatta. Herra siunaa ja varjele, onneksi eivät onnistuneet! Mutta niitä leveitä farkkuja ja paksupohjaisia tennareita on joskus ikävä. Olihan ne myös mukavia.
Joten kuinka onnelliseksi sitä ihminen eräänä laiskana maanantai-iltana tulikaan, kun Facebookia selaillessa silmiin pomppasi mainos! Ja minkälainen! Kauniit, valkoiset, suht paksupohjaiset vapaa-ajan lenkkarithan ne siinä! Ja vain 50 euroa! Siis mitä, nyt äkkiä tsekkaamaan, ei varmaan ole minun kokoa, nuoriso ostaa nuo heti loppuun! Hei, apua, kokoa löytyy, tilaus maaliin ja pikaiseen sittenkin! Bing! Tilattu! Jee, nyt odotellaan!
Kaksi viikkoa myöhemmin postipoika tuo paketin, tuo sen oikein työpaikalle, samalla pihalla kun ollaan. Innoissaan siinä sitten kokeilemaan, samanikäiset työkaverit ihastelevat, miten siistit ne on, tuntuuko hyvältä jalassa, miten onnistuit niin halvalla saamaan? Ai onnea ja autuutta, ainakin 20 vuotta putosi juuri mittarista pois! Työkaverin tytär saapuu siihen sitten ulkoiluttamaan koiria, kuten hänen työnkuvaansa kuuluu. Siinä sitten kengistään onnellinen 90-luvulle jymähtänyt täti esittelee ostostaan nykymuodin asiantuntijalle, että enkös tehnyt onnistuneen hankinnan. (tähän sellainen tähtisilmähymiö!)
Vaan lasten, imeväisten ja trendikkään nuorison suusta kuulet totuuden: ”niin siis noi on ihan törkeä tyylimoka. Vaan nobot ja änpeeceet käyttää tollasia!”. Öööööö? Siis ketkä, mitä häh? Olenko nyt trendin harjalla vai pohjalla? Mikä on nobo? Ja mikä ihme on änpeecee??? Ja ei muuta kuin googlettamaan. Selvisi, että nobo on lyhenne sanasta nobody, jolla siis viitataan yhdentekeviin, merkityksettömiin, ilmeisen muotitiedottomiin seinäkukkasiin. Ja se änpeecee sitten. ”Non player character” eli siis sellainen hahmo videopeleissä, joka haahuilee taustalla ihan vaan koristeena ja jolla ei ole mielipidettä, eikä se osallistu millään tavalla pelin kulkuun tai juoneen.
Great. Eli sen sijaan että olen trendikäs ja nuorekas, olenkin ysärille jymähtänyt pelle, jolle hihitellään selän takana. Ilmankos kokoja löytyi helposti ja hintakin oli halpa, vaikka kyseessä oli ihan kallis merkkikenkä. Pisti miettimään, miten tämän kaltaiset mielipiteet muodostuvat? Kuka oli se ensimmäinen tyyppi, joka päätti, että viime viikon suosituin ja must have -kenkä, onkin tällä viikolla ihan vaan npc-tasoinen nolo juttu. Jossain vaiheessa juuri nämä kengät olivat hitti, nyt ne ovat suurin huti. Teinarilla ei ollut asiaan vastausta, niin asia nyt vaan oli. Onko tämä nyt sitten sitä kritiikitöntä massan mukana menemistä? Minulle jäi ikuiseksi mysteeriksi, miten jostain tulee out.
Asiasta yli pääseminen vaati muutaman julkisen näyttäytymisen änpeecee kenkien kanssa. Ensimmäisellä kerralla menin oikein Ideaparkkiin niiden kanssa ja odottelin nuorison hihittelyä aina heitä kohdatessani. Kukaan ei ainakaan ääneen kehdannut minulle nauraa. Tästä rohkaistuneena päätin, että ysärillä nuoruuteni eläneenä olen oikeutettu pitämään kenkiäni, jotka ovat ihan nobot ja änpeeceet. Koska minä voin ja ennen kaikkea, koska ne ovat hitokseen mukavat jalassa!
Eläköön lähestyvä keski-ikä, kuka enää edes jaksaisi olla nuori!
Hanna-Leena Terhonen
Kirjoittaja on yli 45-vuotias lapseton nainen, joka lähinnä keskittyy työntekoon, pesee hiuksensa kerran viikossa ja on meikannut samalla tavalla viimeiset 27 vuotta.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
